Suomalainen järvikirja syntyi kahden kirjaidean synteesistä reilun kahden vuoden aikana. Kesällä 2019 päätimme tehdä kirjan, joka kattaisi laajasti järviimme liittyviä aiheita alkaen niiden synnystä aina niihin kohdistuviin uhkiin ja tilan parantamiseen asti.
Nyt kirja on ilmestynyt. Sen ensimmäinen painos myytiin loppuun muutamassa viikossa ja toinen on tulossa kesäkuussa. Tuoreet kokemukset kansalaisten lisääntyneestä kotimaan matkailusta sekä veneiden ja mökkien hankkimisesta vesien ääreltä antavat olettaa, että Suomalaiselle järvikirjalle on tilausta juuri nyt.
Suomalaisista järvistä on kirjoitettu paljon, mutta kirjat ovat valtaosin jotain tiettyä järveä kuvaavia kauniita kuvakirjoja. Ne palvelevat herättäen ajatuksia ja mielikuvia näistä kauniin luontomme helmistä. Toki monessa on järven ilmiöitä ja elämääkin kuvattu monipuolisesti. Tällaisia kirjoja ovat muun muassa Elävä Saimaa ja Päijänne-kirja. Niiden painokset on myyty loppuun ajat sitten, mutta käytettyjen kirjojen palveluista ja kirjastoista niitä varmaan löytyy. Kirjoja kannattaakin etsiä vaikkapa hyväksi ja ajankohtaiseksi kesälukemiseksi.
Suomalainen järvikirja syntyi kahden kirjaidean synteesistä reilun kahden vuoden aikana. Matti Leppäranta ja Lauri Arvola olivat saaneet Suomen Kulttuurirahastolta tukea järviemme ja suomalaisen yhteiskunnan kehitystä kuvaavan kirjan tuottamiseen. Itse olin jo muutaman vuoden hellinyt ajatusta järviemme fysiikkaa koskevan tiedon lisäämisestä tietokirjan kautta. Sain asiaa varten apurahat Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä ja Suomen tietokirjailijat ry:ltä. Rahoittajat olivat siis innostuneita molemmista kirjaideoista.
Sen sijaan kustantajien löytäminen olikin sitten jo melkoisen vaikeaa. Leppäranta ja Arvola olivat lähestyneet useita suuria kustantajia kevään 2019 aikana. Myönteisiä vastauksia ei tippunut, vaikka Matti Leppäranta on varsin tunnettu tietokirjailija Itämeri-teostensa ansiosta. Itse lähestyin pienempiä kustantajia ja alan yhdistyksiä. Halua kaupallisen kirjan tuottamiseen ei kuitenkaan ollut.
Suomessa julkaistavat tietokirjat ovat pääosin elämänkerta- tai historiapainotteisia teoksia. Vähätkin luontoon liittyvät kirjat ovat käsitelleet meteorologiaa, tähtitiedettä sekä lintuja, kasveja ja kaloja. Niidenkin painokset jäävät pieniksi verrattuina muihin tietokirjoihin. Kustantajat ja yleisö ovat siis tottuneet siihen, että vesialan kirjoja ei juuri ole ja ne ovat paikallisesti painottuneita. Käymäni keskustelut kustantajien kanssa heijastivat juuri tätä. ’Keitä ne lukijat oikein olisivat?’ – kysymys nousi esiin tavan takaa. Välillä tuntui, että joudun hoitamaan järvifysiikan kirjani omakustanteena. Siihenkin olisin ollut valmis.
“Leppäranta ehdotti, että yrittäisimme yhdessä ja tekisimme kirjan, joka kattaisi laajasti järviämme alkaen niiden synnystä aina niihin kohdistuviin uhkiin ja tilan parantamiseen asti.”
Onneksi keväällä 2019 löysimme toisemme ja aloimme keskustella kirjojemme sisällöistä ja tilanteesta. Aika pian Matti Leppäranta ehdotti, että yrittäisimme yhdessä ja tekisimme kirjan, joka kattaisi laajasti järviämme alkaen niiden synnystä aina niihin kohdistuviin uhkiin ja tilan parantamiseen asti. Ehdotus sai kannatuksemme ja lähdimme markkinoimaan ajatusta uusin voimin. Kälyni, kokenut toimittaja Erja Saarinen, kannusti ja ohjasi meitä ansiokkaasti kustantajien lähestymisessä. Niinpä sitten kaksi kustantajaa kiinnostui ja valituksi tuli Minerva Kustannus Oy.
Kustannuspäällikkö Pekka Saarainen oli alusta asti voimakkaasti kirjan tuottamisen takana ja antoi meidän aika vapaasti koota kirjan käsikirjoituksen. Kuvamateriaalin suhteen jouduimme välillä melkoisten haasteiden eteen. Pekka piti huolen, että se olisi mahdollisimman laadukas. Hän auttoi meitä myös kohdentamaan tekstin lukijan arkielämään. Niinpä asiantuntijatekstiin tuli lopulta aika paljon kokemuksellisia osia, jotka elävöittävät kirjaa.
Kirjan tekstin kirjoittamiseen käytimme paljon omaa ja yhteistä aikaa. Kirjan kullakin luvulla oli vastuukirjoittaja, mutta tekstit käytiin läpi yhteisesti. Omaa kirjoittamisaikaa kertyi varmaankin puolisen vuotta. Lisäksi pidimme kaikkiaan viisi viikon mittaista työpajaa, jossa ruodimme tekstit ja kuvat erittäin tarkasti. Nuo työpajat olivat mielestäni erittäin antoisia ja luovia tilanteita. Yhteisissä pitkissäkin keskusteluissa tuli paljon ideoita ja uusia näkökulmia. Painotuksia ja erimielisyyksiä hiottiin hyväksyttäviksi lauseiksi. Kannatan lämpimästi tällaista työtapaa. Se on ollut hyödyllinen monissa tieteellisissä hankkeissa ja erityisesti tällaisessa yleistajuistamistyössä.
Nyt kirja on siis ilmestynyt. Sen ensimmäinen painos myytiin loppuun muutamassa viikossa ja toinen on tulossa kesäkuussa. Tuoreet kokemukset kansalaisten lisääntyneestä kotimaanmatkailusta sekä veneiden ja mökkien hankkimisesta vesien ääreltä antavat olettaa, että Suomalainen järvikirja voisi palvella suurta yleisöä juuri nyt. Saa nähdä.
Kirja on kuitenkin yleinen ja laaja esitys järviin liittyvistä aiheista ja syventävää tietoa voisi tarjota lisää. Suomessa on paljon suurten ikäluokkien edustajia, joilla on mahtava kokemus vesiensuojelusta ja vesistötutkimuksesta. Olisiko nyt sopiva aika siihen, että voisimme joukolla palvella järvitiedon lisäämisessä? Suomen vesistösäätiö pyrkii osaltaan siihen. Itse kukin voisi laittaa tietonsa likoon eri medioissa ja kirjoittaa vesiemme hoidosta eri näkökulmista.
“…meidän olisi huolehdittava siitä, että tieto säilyy ja enenee ja että harmaantuvien osaajien harmaa tieto välittyy eteenpäin.”
Kirjamme loppuosassa painotamme muutamia keskeisiä haasteita. Suomessa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti hajakuormituksen hallintaan ja etsiä siihen sekä teknisiä että hallinnollisia ratkaisuja. Kaivostoiminnan vesistövaikutusten ennakointi ja hallinta olisi saatava kuntoon ja kaivoslain uudistus toteutettava. Lisäksi sisävesiin kertyvien haitallisten kemikaalien ja muovihiukkasten tulo on saatava minimoitua. Asiaan liittyen tarvitaan vielä tutkimusta, seurantaa ja teknisiä ratkaisuja. Ilmastonmuutoksen vaikutukset sisävesiimme ovat ilmeisiä. Järvien jääpeiteaika lyhenee ja aineshuuhtoutumien jakaantuminen vuoden kierrossa muuttuu. Meidän tulisi oppia huolehtimaan lisää maaperän kasvukunnosta ja ravinteiden hyödyntämisestä. Näin myös ravinteiden huuhtoutumisriski pienenee. Meidän olisi huolehdittava siitä, että tieto säilyy ja enenee ja että harmaantuvien osaajien harmaa tieto välittyy eteenpäin. Myös on huolehdittava, että uudet osaajajoukot saavat rauhassa syventävästi oppia ja kehittää omia menetelmiään vesiensuojelussa. Vesialan opetuksen, vesitutkimuksen sekä vesien seurannan ja valvonnan rahoitus on siis oltava kunnossa jatkossakin.
Timo Huttula, Suomen vesistösäätiö
Suomalaisen järvikirja saatavilla kirjakaupoissa ja tilattavissa Minerva Kustannuksen sivuilta.