Suomi on ojitusten luvattu maa. Ennen salaojituksen yleistymistä peltomaiden yllä lentänyt drone olisi ikuistanut kuvaa juovittuneesta, kapeisiin sarkoihin jakautuneesta maisemasta. Salaojituksen yleistymisen myötä hävisi merkittävä määrä avo-ojia ja niiden pientareita, mutta samalla mahdollistui tehokkaampi viljely isommilla koneilla ja laajemmalla pinta-alalla. Kuivatuksen nimissä myös puroja ja jokiakin suoristettiin ja perattiin surutta.
Ojitus oli alkujaan paljon miestyövoimaa vaativaa talkootyötä. Koneellisen kaivuun ja erityisesti hydraulisten koneiden kehittyminen mahdollisti ojitusmäärien huomattavan kasvun. Kaivuu muuttui samalla myös rajummaksi ja syvienkin ojien kaivaminen kävi helposti. Jos valuma-alueen uomaverkostoa vertaa ihmisen verisuonistoon, ovat salaojat ja niiden pienimmät imuojat kuin hiussuonia kehon äärimmäisissä pisteissä. Vesi liittää valuma-alueen eri toimintoja yhteen. Pelloilta pois johdettavat tai hallitsemattomasti valuvat vedet kuljettavat aina ravinteita ja kiintoainetta mukanaan.
Peruskuivatus tuotannon edellytyksenä
Suomalainen ruoantuotanto meidän ilmastovyöhykkeellämme tarvitsee kuivatusjärjestelmän, joka mahdollistaa tehokkaan tuotannon lyhyen kasvukauden aikana. Peltojen, metsien ja soiden ojittaminen kuitenkin muuttaa valuma-alueen hydrologisia olosuhteita hyvin merkittävästi, kun sadevesien ja lumen sulamisvesien imeytymisen ja varastoitumisen sijaan vesi valutetaan mahdollisimman nopeasti pois. Tästä seuraa virtaamien äärevöitymistä; ylivirtaamat kasvavat ja tulvat lisääntyvät, mutta alivirtaamat pienenevät. Kaikella tällä, vesimäärien voimakkaalla vaihtelulla, pientareiden vähenemisellä ja uomien suoristamisella on vaikutuksensa myös luonnon monimuotoisuuteen.
“Vesimäärien voimakkaalla vaihtelulla, pientareiden vähenemisellä ja uomien suoristamisella on vaikutuksensa myös luonnon monimuotoisuuteen.
Suomen lyhyen kasvukauden aikana vettä voi tulla viljelijän näkökulmasta liikaa, mutta myös liian vähän. Eteläisessä Suomessa sataa keskimäärin noin 650 mm vettä vuodessa. Se tarkoittaa 6,5 miljoonaa litraa vettä jokaiselle hehtaarille, niin pelloille, metsiin, kuin kaupunkeihinkin. Sateen jakautuminen kasvukauden aikana aiheuttaa haasteita viljelijöille. Keväällä lumien sulamisen viivästyminen ja kevätsateet viivästyttävät kylvöihin pääsyä, liika märkyys kasvukauden alussa saattaa hidastaa orastumista tai sateettomuus kasvukaudella jopa pienentää satoa merkittävästi. Peltojen intensiivisellä ojituksella on kuitenkin saatu maataloustuotannon piiriin suuri määrä alueita, joita muuten ei märkyyden takia voisi viljellä. Myös luontaisesti paremmin viljelyyn soveltuvat alueet vaativat ylimääräisten vesien pois johtamista.
Tulevaisuudessa liian märkyyden sijaan kasvua rajoittava tekijä kesällä on todennäköisesti kuivuus. Tämä asettaa myös peruskuivatuksen uuden haasteen eteen; kannattaako kaikki vesi johtaa hinnalla millä hyvänsä pois, vai kannattaisiko ennemmin pohtia minne vettä voisi varastoida kuivuuden varalle? Vaikka veden varastointi esimerkiksi altaisiin myöhempää kastelua varten olisi mahdollista, voi peltojen kosteusolojen ääriolosuhteiden sietokykyä parhaiten parantaa peltomaan rakenteen kautta ja orgaanista ainesta lisäämällä.
Kohti ympäristöystävällistä kuivatusta
Maatalouden kokonaisvaltainen kestävyys edellyttää myös kuivatustoiminnan muuttamista kohti ympäristöystävällisempiä menetelmiä. Onneksi se nykyään on mahdollista esimerkiksi tulvatasanteellisten kaksitasouomien muodossa. Rakennetta voi monihyötyisyytensä huomioiden pitää nerokkaana innovaationa; menetelmällä täytetään viljelijän tavoitteet kuivatustilan parantamisesta ja tulvahaittojen vähentämisestä, samalla huomioiden vesiensuojelulliset tavoitteet sekä maatalousympäristön monimuotoisuus.
“Luonto kiittää, viljelijä kiittää.”
Liittämällä luonnonmukaisiin peruskuivatusmenetelmiin laajasti myös muita elinympäristökunnostuksia, voidaan aiemmin luontoarvoltaan yksipuoliset uomat kytkeä osaksi monipuolista uomaketjua. Näin syntyy jatkumo intensiivisen ihmistoiminnan koettelemien valuma-alueen alaosien kytkeytyessä ylävirrassa mahdollisesti virtaaviin luonnontilaisiin puroihin. Luonto kiittää, viljelijä kiittää.
Tutkimuksen merkitys uusien menetelmien hyväksyttävyydessä
Tulvatasanteellisten kaksitasouomien monipuolisia hyötyjä tutkitaan parhaillaan SYKEn koordinoimassa Valumavesi-hankkeessa. Tutkimuksella onkin keskeinen rooli, kun uusia menetelmiä koetetaan valtavirtaistaa. Hallinto vaatii päätöksenteon ja lainsäädännön kehittämisen tueksi luotettavaa tutkimusta, mutta myös maanomistajien ja viljelijöiden suuntaan on syytä pitää avointa linjaa ja tehdä yhteistyötä alusta alkaen. Tutkimustulokset puhuvat parhaimmillaan omaa selvää kieltään esimerkiksi siitä, miten kuivatusta voitaisiin kehittää kaikkien tahojen intressit huomioiden. Luonto ja maatalous mahtuvat kyllä samaan ojaan.
Pasi Valkama
Erikoistutkija, SYKE
