Seuranta on järjestelmällistä tarkkailua

Seurannalla tarkoitetaan järjestelmällistä havainnointia, jolla kerätään tietoa ympäristön tilasta ja sen muutoksista. Suomessa vesien tilaa on seurattu mm. vesinäytteiden avulla 1960-​luvulta alkaen. Nykysin vesien tilaa seurataan osana koko EU:n alueen yhteistä vesienhoitoa. Seurannan avulla kerätään tietoa esimerkiksi siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa vesistöihin.

Seuranta toistetaan mahdollisimman samalla tavalla, samana vuodenaikana ja mahdollisimman samankaltaisissa sääolosuhteissa. Muutosten havainnoimiseksi on tärkeää, että seurannat voidaan toistaa vuodesta toiseen mahdollisimman samanlaisina.  Muistiin kirjataan ainakin seurannan toteutuksen päivämäärä, kohteen nimi ja seurattavan muuttujan tiedot. Paikan koordinaatit ottetaan mahdollisimman tarkasti ylös tai merkitään sijainti GPS-​laitteen tai puhelimen avulla kartalle ja esimerkiksi merkkikeppien tai -nauhojen avulla maastoon. 

Kerätty tieto voidaan tallentaa esim. excel-​taulukkoon, johon seurannan myötä kertyvää tietoa on helppo lisätä vuosittain. Lajihavaintoja voi tallentaa kaikille avoimiin tietojärjestelmiin. 

Seurannan vaiheet

Ennen toimenpiteitä

  • Inventoidaan kohde eli kartoitetaan lähtötilanne eli kohteen nykytila, lajisto ja erityispiirteet
  • Saadaan näkymä kohteen ongelmiin, kunnostustarpeeseen ja menetelmän valintaan
  • Asetetaan kunnostukselle selkeät tavoitteet, eli mihin ongelmakohtaan toimenpiteillä halutaan vaikuttaa?
  • Tehdään seurantasuunnitelma, eli päätetään mitä ja miten seurataan jotta tavoitteiden toteutumista voidaan arvioida

Toimenpiteiden aikana

  • Dokumentoidaan toimenpiteiden toteuttaminen (esim. käytetyt materiaalit ja niiden määrät, toimenpiteiden sijainti kunnostuskohteella)
  • Kirjataan ylös mahdolliset suunnitelmaan tulleet muutokset, haasteet ja muut yllätykset

Toimenpiteiden jälkeen 

  • Arvioidaan kunnostuksen vaikutuksia, eli saavutettiinko halutut tavoitteet ja tarvitseeko tehdä korjaavia toimenpiteitä 
  • Mitä pidempään seurantaa jatketaan, sitä parempi käsitys elinympäristön tilassa tapahtuneesta muutoksesta saadaan. Kerätty tieto auttaa kehittämään kunnostusosaamista ja -menetelmiä. 

Esimerkkejä pienvesien tarkkailu- ja seurantamenetelmistä

Valokuva- ja videoseuranta

✓ Kaikkien pienvesityyppien seurantaan

Valokuva- ja videoseuranta on edullinen ja helppo tapa koota tietoa pienveden kunnostuksen vaikutuksista. Se antaa yleiskuvan kunnostetun kohteen muutoksista, esimerkiksi purouoman mutkittelun tai kasvillisuuden kehittymistä. Lajitasolle meneviä määrityksiä ei kuvamateriaalin perusteella voi yleensä tehdä. 

Dokumentointikuvausta. Kuva: Janne Tolonen

Näin se tehdään

Yksinkertaisimmillaan valokuva- ja videoseurannassa otetaan valokuvia, videoita ja dronekuvaa kohteelta vuosittain tai muutaman vuoden välein. Eri vuosien kuvia vertaamalla näet kohteessa tapahtuneet muutokset. 

Ota valokuvat aina samasta paikasta ja merkitse kuvanottopaikka maastoon ja kartalle. Kuvaus kannattaa tehdä mahdollisimman samankaltaisissa sää- ja valo-​olosuhteissa, jotta valaistus, vuodenaika tai säätila eivät vaikeuta muutosten havaitsemista. Kuvia voi ottaa eri tilanteissa, esimerkiksi tulvalla, kuivaan aikaan, keväällä ennen kasvillisuutta ja loppukesästä kasvillisuuden ollessa runsasta. Tyypillisesti kevät tai alkukesä on hyvää aikaa dokumentoida uoman rakennetta ja toteuttaa dronekuvaus, kun puiden lehdet ja muu kasvillisuus ei vielä varjosta uomaan. Googlen ja Maanmittauslaitoksen ilmakuvia kannattaa myös hyödyntää. 

Sammalseuranta

✓ Purojen ja lähteiden seurantaan

Kivien pinnoilla ja puunrungoilla kasvavat vesisammalet ovat tärkeä osa luonnontilaista pienvesiekosysteemiä ja tärkeitä elinympäristöjä esim. monille selkärangattomille eläimille. Runsas ja monipuolinen sammalkasvusto kertoo monimuotoisuudesta. Seuraamalla sammallajistoa ja sammalten peittävyyttä voidaan tehdä päätelmiä pienveden tilan kehittymisestä ja ennallistamisen kunnostuksen tuloksista. Vesisammalia voidaan siirtoistuttaa ennallistettuun kunnostettuun pienveteen toisesta vesistöstä.

Sammalten tunnistamiseen saat apua Lähdelajioppaasta (Hakonen 2023). Linkki täydentyy pian!

Vesisammalten siirtoa. Kuva: Janne Tolonen
Vesisammalten siirtoa. Kuva: Janne Tolonen
Vesisammalten siirtoa. Kuva: Janne Tolonen

Näin se tehdään

Puron vesisammalten seuranta aloitetaan valitsemalla koskiosuus, josta sammalia seurataan. Arvioi vesisammalten peittävyys alueella eli, kuinka paljon sammalia valitsemallasi alueella kasvaa. Valokuvaa alue tai piirrä kartta, jonka avulla voit havainnollistaa vesisammalten esiintymistä. 

Lähteiden ja tihkupintojen sammalten seurannassa maastoon merkitään esim. puukepillä kasvillisuusruutuja (esim. 0,5 m x 0,5 m), joilta määritetään lajit ja arvioidaan niiden peittävyydet. 

Voit kirjoittaa selostuksen kohteesta ja tekemistäsi havainnoista. Se antaa tärkeää tietoa seurannan toistamiseen. Toistamalla seurannan vuosittain tai muutamien vuosien välein saat tietoa vesisammalten esiintymisessä tapahtuneista muutoksista.

Vesisammalta Teijon Punassuon Lohiojassa. Kuva: Janne Tolonen

Puuaineksen laskenta

✓ Kaikkien pienvesien seurantaan

Luonnontilaisissa pienvesissä on usein runsaasti erikokoista puuainesta. Puut ovat tärkeä osa pienvesiekosysteemiä. Puuaines monipuolistaa pienveden rakennetta ja tarjoaa eliöstölle suojaa ja ruokailupaikkoja.

Puuaineksen määrän laskennan tavoitteena on saada tietoa pienveden monimuotoisuudesta ja myös ennallistamisen tuloksista, jos toimenpiteenä on ollut puuaineksen lisääminen pienveteen.

Puuaineista uomassa kunnostuksen jälkeen. Kuva: Janne Tolonen

Näin se tehdään

Lähteikössä voit laskea kaiken puuaineksen. Purossa voit seurata kävelemällä kunnostusjakson tai valitun seurantaosuuden päästä päähän ja laskea uomassa olevien puunrunkojen määrä. Pituuden ja keskiläpimitan perusteella lasketaan kullekin rungolle tilavuus ja seuranta-​alan tilavuudet lasketaan yhteen à X m3 puuta/​ha. Laskettavien puunrunkojen halkaisija on yli 10 cm ja pituus yli 100 cm. Voit myös valokuvata puut ja merkitä ne kartalle. Jos uomaan on lisätty puuta kunnostuksen yhteydessä, niiden paikallaan pysymistä kannattaa myös seurata ja eritellä puut luonnonpuista. Jää tai tulvavedet saattavat liikutella puita, joten seurannan yhteydessä on tärkeää varmistaa, ettei kasaantuva puuaines muodosta nousuestettä kalastolle. 

Orgaanisen aineksen pidätyskyky 

✓ Virtavesien seurantaan

Pienveden orgaanista ainesta on ympäröivästä maaekosysteemistä peräisin olevien puunlehtien lisäksi kaikki vedessä liikkuvat kuolleet kasvinosat. Ne ovat tärkeää ravintoa eliöstölle ja etenkin metsäisissä latvapuroissa virtaveden ravintoverkon perusta, kun valoa ja perustuotantoa on vähän. Orgaanisen aineksen pidätyskykyä voidaan havainnoida lehtiuitolla, jossa lasketaan kunnostusjaksolle vapautettujen puunlehtien tai muovisten keinolehtien jaksolle pidättynyt osuus. 

Lehtiuiton avulla saadaan tietoa virtaveden rakenteesta. Rakenteellisesti monimuotoisessa virtavedessä on mutkia, puuainesta ja kiviä, joihin orgaaninen aines jää tehokkaasti kiinni eli pidättyy. Jos uoma on yksipuolinen ja suora, orgaaninen aines pidättyy heikosti ja huuhtoutuu alapuoliseen suvanton tai järveen. 

Lehtiuitolla saadaan tietoa puron kunnostamisen tuloksista, jos tavoitteena on ollut uoman rakenteen monipuolistaminen. Rakenne on monipuolistunut, jos lehtiä pidättyy toimenpiteiden jälkeen enemmän kuin ennen kunnostusta. 

Syksyinen kuva purolta. Kaarteeseen ja uoman reunaan pidättyy lehtiä, mikä on merkki rakenteellisesti monimuotoisesta virtavedestä. Kuva: Essi Kiiskinen

Näin se tehdään

Seuranta-​alueeksi valitaan kunnostettavalta jaksolta vähintään noin 20 metrin kunnostusjakso edustava koskiosuus tai virtapaikka. Jaa alue neljään viiden metrin mittaiseen osuuteen, jotka merkitään esim. puukeppien avulla. Kirjaa lyhyet kuvaukset kultakin osuudelta. Voit havainnoida esimerkiksi millainen uoman pohja on (onko näkyvissä soraa, kiviä, hiekkaa jne.), miten pohjan laatu osuudella vaihtelee, minkälaista kasvillisuutta osuudella kasvaa ja mikä on osuuden virrannopeus? Osuudet kannattaa myös valokuvata. 

Koetta varten tarvitset 200 kappaletta biohajoavasta muovista tehtyjä, värikkäitä tekolehtiä. Lisäksi tarvitset sekuntikellon ja haavin. Lehdet lasketaan puroon yksitellen seurantajakson yläpäässä. Osa lehdistä kulkeutuu nopeasti virtauksen mukana alueen alarajalle, josta ne kerätään haavilla talteen. Seurantaosudelle jäävät lehdet pidättyvät melko nopeasti, joten sopiva aika kokeen kestolle on noin 30 minuuttia. 

Uiton jälkeen koealan läpi virranneiden ja koealoille pidättyneiden lehtien määrä lasketaan ja kirjataan muistiin. Ensin lasketaan koealan läpi virranneet lehdet, jotka on haavilla kerätty seuranta-​alan alapuolelta. Tämän jälkeen lasketaan lehtien lukumäärä jokaisella neljällä seuranta-​alalle merkityllä viiden metrin jaksolla (20–15 m, 15–10 m, 10–5 m ja 5–0 m). Kaikki lehdet kerätään pois purosta. Muista, ettei purossa saa kahlata vaelluskalojen kutuaikana syksyllä. 

Kalaston seuranta

✓ Lampien ja purojen seurantaan

Kalaston seurannan tavoitteena on saada tietoa puron tai lammen kalojen määrästä ja lajeista. Vertailemalla eri vuosien tuloksia saat käsityksen kalastossa tapahtuneista muutoksista. Tiedon avulla voidaan arvioida esimerkiksi purokunnostuksen onnistumista, jos tavoitteena on ollut parantaa kalaston olosuhteita. 

Kalastoa seuraamalla saadaan tietoa myös vedenlaadun muutoksia. Rehevät vesistöt ovat tyypillisesti sameita ja särkikalavaltaisia, kun taas karuissa ja kirkkaammissa vesissä elää esimerkiksi ahvenia, siikoja ja haukia. Särkikalojen määrän nousu lammessa tai purossa voi siis kertoa rehevöitymisestä. 

Näin se tehdään

Voit seurata kalastoa esimerkiksi katiskapyynnin avulla, jos saat siihen maanomistajan luvan. Keväällä kutuaikana katiskat kannattaa sijoittaa rantakasvillisuuden tuntumaan, ja kesällä eri puolille kohdealuetta. Purossa katiskan voi laittaa suvantoon. Kalojen esiintymistä ja lajistoa voit seurata myös rannalta mato-​ongen avulla. Kirjaa ylös kohteen perustiedot, pyydysten määrä, saaliin kokonaispaino sekä kappalemäärä ja pituudet lajeittain. 

Taimenenpoikanen kutusoraikolla. Kuva: Joonas Tammivuori

Puron kaloista (esim. taimen) saat tietoa tarkkailemalla pienpoikasten määrää kutusoraikkojen läheisyydessä. Taimenenpoikasten kuoriutuminen alkaa maamme eteläosassa huhti-​toukokuun vaihteessa. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen myöhemmin poikaset kuoriutuvat. Laske kutusoraikkoa ympäröivän 10 neliömetrin alueelta löytyvät, mädistä hiljattain kuoriutuneet pienpoikaset. Tarvittaessa arvioi tilannetta enintään 20 metriä ylä- ja alajuoksun suuntaan, mikäli poikaset ovat jo levittäytyneet alkuperäisestä kutupesästään. Tiedot voit tallentaa SYKEn ylläpitämään kansalaishavantopalveluun tai Luken kalahavainnot-​palveluun.

Sähkökoekalastusta Lempansinjoella Siuntiossa. Kuva: Paavo Ojanen (2023)

Virtavesien kalakantojen tilaa seurattaessa käytetään usein sähkökoekalastusmenetelmää, jonka avulla saadaan tietoa esimerkiksi taimenen poikastiheyksistä tai lajien esiintymisestä alueella. Sähkökoekalastus on standardoitu tutkimusmenetelmä, joka vaatii ELY-​keskuksen luvan sekä ilmoituksen vesialueen omistajalle. Sähkökoekalastuksen suorittavalla henkilöllä tulee asianmukainen pätevyys tutkimuksen suorittamiseen. Jos olet kiinnostunut sähkökoekalastuksella tehtävästä seurannasta, voit olla yhteydessä paikalliseen kalatalousalueeseen tai ELY-​keskukseen tarkempien ohjeiden saamiseksi.