Keväinen blogini Ruppoldingenin luonnonmukaisesta ohitusuomasta herätti ilahduttavasti kiinnostusta, ja Saksan rajan auettua vierailin Rheinfeldenin voimalaitoksella tutustumassa Euroopan suurimpaan luonnonmukaiseen ohitusuomaan. Rein-joen virtaaman mukaan säätyvä ohitusuoma on suunniteltu muistuttamaan vuoristojokea, jossa virtapaikat, suvannot, sorasärkät, saaret ja uoman ympärille levittäytyvä tulva-alue muodostavat monimuotoisen elinympäristön virtavesilajeille, linnuille, matelijoille ja nisäkkäille.
Rheinfeldenin ohitusuoma
Rakennusaika: 2010-2012
Kustannukset: 4 miljoonaa euroa
Pituus: 900 metriä
Leveys: 60 metriä
Korkeusero: 9,1 metriä
Virtaama: 10-16 m³/s
Huuhteluvirtaama: 35 m³/s
Ympäristövirtaama vanhaan koskeen: 30 m³/s
Suunnittelija: Rolf-Jürgen Gebler
Sijainti: Rein, Saksan ja Sveitsin rajalla, Baselin yläpuolella
Useita reittejä käytössä
Voimalaitoksen kalatiejärjestelmä koostuu Saksan puolelle rakennetusta luonnonmukaisesta ohitusuomasta, joka toimii kalannousu- ja kutuvesistönä, sekä Sveitsin puolella olevasta teknisestä rakokalatiestä. Kalat pääsevät ohitusuoman kutualueille kolmea reittiä: vanhan voimalaitoksen yläkanavan kohdalle rakennettua jokea jäljittelevää väylää pitkin sekä säännöstelypadon luona sijaitsevan, kivistä rakennetun allaskalatien kautta. Lisäksi ohitusuoman alapuolella on pieni, erillinen uoma heikosti uiville kaloille ja muille eliöille (kuva 1).
“Ohitusuoma toimii kutuvesistönä, joka kompensoi vesivoimatuotannon alle jäänyttä virtavesihabitaattia.”
Parhaimmillaan 60 metriä leveä uoma toimii kutualueena
Luonnonmukainen ohitusuoma rakennettiin vuosina 2010-2012 korvaamaan alkuperäistä koskialuetta, joka kapeni jokeen rakennetun uuden voimalaitoksen myötä. Ohitusuoman pituus on 900 metriä ja leveys jopa 60 metriä. Ohitusuoma toimii kutuvesistönä, joka kompensoi vesivoimatuotannon alle jäänyttä virtavesihabitaattia. Jäljelle jääneeseen kalliopohjaiseen koskeen johdetaan ympäristövirtaamana 30 m³/s. Ranta-alueille on toteutettu myös monipuolisia korvaavia biotooppeja linnuille ja hyönteisille.
Uomaan haluttiin luoda habitaatteja erityisesti rheofiilisille (nopeasti virtaavassa vedessä eläville) sekä sorapohjilla kuteville lajeille, kuten jokibarbille (Barbus barbus) ja nokkasärjelle (Chondrostoma nasus). Jo vuonna 2012 ohitusuomassa tavattiin kaksi atlantinlohta, jotka olivat päässeet nousemaan uomaan siitä huolimatta, että ohitusmahdollisuus Reinin alajuoksulla ei ollut vielä täysin kunnossa.
“Laji- ja yksilömäärät osoittavat luonnonmukaisen ohitusuoman toimivan hyvin, vaikka pääosa virtauksesta painottuu Sveitsin puoleiselle rannalle, jossa myös tekninen kalatie sijaitsee.”
Ohitusuoma toimii nousureittinä
Reinin kalojen vaelluskäyttäytymistä seurataan kaloihin asetettujen PIT-merkintöjen avulla, joita jäljitetään joen reunoille sijoitetuilla antenneilla. Lisäksi Rheinfeldenin ohitusuoman yhteyteen on rakennettu seurantaa ja kalalaskentaa varten erillinen allas, joka on kaloille suhteellisen stressitön ja turvallinen vaihtoehto.
Ohitusuomassa tehtiin tarkka kalaseuranta vuosina 2016-2017. Seurantajakson aikana ohitusuomaa käytti 46 000:n kalayksilöä ja 34 eri lajia. Teknisessä rakokalatiessä havaittiin 25 lajia ja 3300 yksilöä. Laji- ja yksilömäärät osoittavat luonnonmukaisen ohitusuoman toimivan hyvin nousureittinä, vaikka pääosa virtauksesta painottuu Sveitsin puoleiselle rannalle, jossa myös tekninen kalatie sijaitsee.
Kuvat 3 ja 4. Rheinfeldenin voimalaitosalueen lajistoa. Ohitusuomassa tyypillisesti tavatut lajit on merkitty vihreällä. Klikkaa kuvia suurentaaksesi ne.
Auri Sarvilinna, Suomen vesistösäätiö