Tietoa Suomen vesistöistä ja niiden tilasta
Suomi - vesien maa
168 000
Järveä ja lampea
(yli 0,05 ha)
21 000 km
Jokia
n. 100 000 km
Puroja
n. 100 000
Lähdettä
(32 383 kartalle merkittynä)
220 000 km
Järvien ja lampien rantoja
340 000 km
Yli 2 m leveiden virtavesien rantaviivaa
Vesistöjen tila
Miten Suomen vesistöt voivat?
Suomessa herättiin vesiensuojelun tarpeeseen 1960-luvulla, kun valtaosa asutuksen ja teollisuuden jätevesistä päätyi vielä suoraan vesistöihin. Seuraavien vuosikymmenten aikana rakennettiin koko maan kattava jätevesijärjestelmä ja luotiin perusta vesiensuojelulle. Vuonna 2000 voimaan tulleen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) [1] seurauksena Suomessa käynnistettiin vesienhoidon suunnittelutyö, jonka tavoitteena on saada koko maan vesistöt hyvään tilaan [2].
Vetemme mielletään puhtaiksi. Tulkintaa vahvistaa osana vesienhoidon suunnittelua säännöllisesti tehtävä vesien ekologinen tila-arvio, jonka mukaan etenkin suuret järvet ovat pääosin erinomaisessa tilassa. Uusimmassa vuoden 2019 arvioinnissa oli mukana yli 50 hehtaarin kokoiset järvet ja valuma-alueeltaan yli 100 km² joet. Yhteensä järviä ja jokia arvioitiin 6875 kappaletta. Tulosten mukaan isojen järvien ekologinen tila on Suomessa pääosin hyvä, erinomaiseen tai hyvään tilaan määriteltiin 4582:sta tarkastellusta järvestä 3808 [3]. Uusi luokitus tehdään vuonna 2026.
Vesien ekologinen tila-arvio koskee vain suurimpia vesistöjä. Valtaosa Suomen vesistöistä on pieniä ja matalia ja myös suurten järvien rantaviiva on rikkonainen. Mitä pienempi ja suljetumpi vesistö on, sitä herkempi se on ihmisen toiminnan aiheuttamille muutoksille. Valtakunnallisen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (2018) mukaan Suomen sisävesieluontotyyppien tilanne on monelta osin heikko [4].
Ajankohtaista tietoa vesien tilasta: vesi.fi »
Tietoa vesistöistä: Vesistöopas (SLL) »
Tietoa vesistöjen ekologisesta tilasta: Vesikartta »
Tietoa uhanalaisuudesta: Sisävesien ja rantojen uhanalaisuus (ymparisto.fi) »
Järvien merkittävin ongelma on rehevöityminen
Järvien merkittävin ongelma on rehevöityminen, joka näkyy esimerkiksi kasvillisuuden ja sinileväkukintojen lisääntymisenä. Viime vuosina on myös alettu puhua mm. avohakkuiden ja muun voimaperäisen maankäytön aiheuttamasta vesistöjen nuhraantumisesta. Maankäytön vaikutukset näkyvät myös isoissa, puhtaiksi mielletyissä vesistöissämme.
Virtavedet kaikkein uhanalaisimpia
Suomen virtavesissä on lukuisia patoja ja muita vesirakenteita, jotka estävät vesieliöiden liikkumisen ja heikentävät virtavesien ekologista tilaa. Virtavesien merkittävänä ongelmana on myös maankuivatuksen, puutavaran uiton ja rakentamisen vuoksi tehdyt suoristamiset ja perkaukset.
Virtavesien heikko tila näkyy uhanalaisuusarvioinnissa (2018). Sen mukaan koko maan tasolla vain 18 % virtavesiluontotyypeistä arvioitiin olevan ”elinvoimaisia”. Etelä-Suomen kaikki virtavesi- ja lähteikköluontotyypit arvioitiin vaarantuneiksi tai uhanalaisiksi ja savimaiden purot äärimmäisen uhanalaisiksi. Yhdenkään sisävesi- tai rantaluontotyypin kehityssuuntaa ei arvioitu paranevaksi.
Vesien eliölajien uhanalaisuus lisääntyy
Myös Suomessa tavattavien eri lajien uhanalaisuutta arvioidaan säännöllisesti. Viidennen Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnin [5] mukaan Suomen luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja uhanalaisuus tulee lisääntymään. Maamme uhanalaisista lajeista 16,4 % elää rannoilla ja sisävesissä. Esimerkiksi kosteikkojen vesilintulajeista yli kolmannes on uhanalaisia. Merkittävimpiä syitä vesilintujen ahdinkoon ovat vesistöjen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä vieraspedot minkki ja supikoira. Sisävesien kalalajeista heikoin tilanne on virtavesien patoamisesta ja muusta vesirakentamisesta kärsivillä vaelluskaloilla.
Ilmastonmuutos on uhka myös vesistöille
Ilmastonmuutoksen on arvioitu uhkaavan yli 80 % Suomen sisävesi- ja rantaluontotyypeistä. Vaikutukset ovat moniulotteisia ja kohdistuvat koko vesiekosysteemiin. Voimakkaimmin ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan tunturialueiden vesistöihin ja karuihin, kirkasvetisiin järviin.
Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät vesistöjen tilassa jo nyt. Sisävesien lämpötila on noussut ja talven jääpeitteinen aika lyhentynyt. Talviaikainen valunta ja talvitulvat ovat kasvaneet ja kevättulvat pienentyneet. Valunnan kasvu lisää ravinteiden huuhtoutumista ja kiintoaineiden kulkeutumista vesistöihin. Jääpeitteen puuttumisella on merkittäviä vaikutuksia mm. vesistöjen hydrologiaan, ravinnekiertoihin ja lajien esiintymiseen.
Ilmastonmuutoksen seurauksena ääritilanteet ja ennalta-arvaamattomuus lisääntyvät. Tulevaisuudessa lajit tai jopa kokonaiset ekosysteemit voivat kadota ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.
Lisätietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesistöihin:
Lähteitä
1. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY – yhteisön vesipolitiikan puitteista: http://data.europa.eu/eli/dir/2000/60/oj
2. Vesien ja merensuojelu, Suomen ympäristöhallinto (ymparisto.fi): https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/vedet-ja-vesistot/vesien-ja-merensuojelu
3. Vesien tila ja seuranta, Suomen ympäristöhallinto (ymparisto.fi): https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/vedet-ja-vesistot/vesien-tila-ja-seuranta
4. Luontotyyppien uhanalaisuus, Suomen ympäristöhallinto (ymparisto.fi): https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/luonnon-monimuotoisuus/luontotyyppien-monimuotoisuus/luontotyyppien-uhanalaisuus
5. Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) (2019) – Suomen lajien uhanalaisuus: Punainen kirja 2019: http://hdl.handle.net/10138/299501