Tietoa Suomen vesistöjen tilasta, suojelusta ja kunnostuksesta

Suomi - vesien maa

168 000

Järveä ja lampea
(yli 0,05 ha)

21 000 km

Jokia

n. 100 000 km

Puroja

n. 100 000

Lähdettä
(32 383 kartalle merkittynä)

220 000 km

Järvien ja lampien rantoja

340 000 km

Yli 2 m leveiden virtavesien rantaviivaa 

Vesistöjen tila

Miten Suomen vesistöt voivat?

Suomessa herättiin vesiensuojelun tarpeeseen 1960-​luvulla, kun valtaosa asutuksen ja teollisuuden jätevesistä päätyi vielä suoraan vesistöihin. Seuraavien vuosikymmenten aikana rakennettiin koko maan kattava jätevesijärjestelmä ja luotiin perusta vesiensuojelulle. Vuonna 2000 voimaan tulleen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) seurauksena Suomessa käynnistettiin vesienhoidon suunnittelutyö, jonka tavoitteena on saada koko maan vesistöt hyvään tilaan.

Vetemme mielletään puhtaiksi. Tulkintaa vahvistaa osana vesienhoidon suunnittelua säännöllisesti tehtävä vesien ekologinen tila-​arvio, jonka mukaan etenkin suuret järvet ovat pääosin erinomaisessa tilassa. Uusimmassa vuoden 2019 arvioinnissa oli mukana yli 50 hehtaarin kokoiset järvet ja valuma-​alueeltaan yli 100 km² joet. Yhteensä järviä ja jokia arvioitiin 6875 kappaletta. Tulosten mukaan isojen järvien ekologinen tila on Suomessa pääosin hyvä, erinomaiseen tai hyvään tilaan määriteltiin 4582:sta tarkastellusta järvestä 3808 (2019)

Vesien ekologinen tila-​arvio koskee vain suurimpia vesistöjä. Valtaosa Suomen vesistöistä on pieniä ja matalia ja myös suurten järvien rantaviiva on rikkonainen. Mitä pienempi ja suljetumpi vesistö on, sitä herkempi se on ihmisen toiminnan aiheuttamille muutoksille. Valtakunnallisen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin (2018) mukaan Suomen sisävesieluontotyyppien tilanne on monelta osin heikko.

Tietoa vesistöistä: Vesistöopas (SLL) »

Tietoa vesistöjen ekologisesta tilasta: Vesikartta »

Tietoa uhanalaisuudesta: Sisävesien ja rantojen uhanalaisuus (ymparisto​.fi) »

Järvien merkittävin ongelma on rehevöityminen

Järvien merkittävin ongelma on rehevöityminen, joka näkyy esimerkiksi kasvillisuuden ja sinileväkukintojen lisääntymisenä. Viime vuosina on myös alettu puhua mm. avohakkuiden ja muun voimaperäisen maankäytön aiheuttamasta vesistöjen nuhraantumisesta. Maankäytön vaikutukset näkyvät myös isoissa, puhtaiksi mielletyissä vesistöissämme.

Virtavedet kaikkein uhanalaisimpia

Suomen virtavesissä on lukuisia patoja ja muita vesirakenteita, jotka estävät vesieliöiden liikkumisen ja heikentävät virtavesien ekologista tilaa. Virtavesien merkittävänä ongelmana on myös maankuivatuksen, puutavaran uiton ja rakentamisen vuoksi tehdyt suoristamiset ja perkaukset. 

Virtavesien heikko tila näkyy uhanalaisuusarvioinnissa (2018). Sen mukaan koko maan tasolla vain 18 % virtavesiluontotyypeistä arvioitiin olevan ”elinvoimaisia”. Etelä-​Suomen kaikki virtavesi- ja lähteikköluontotyypit arvioitiin vaarantuneiksi tai uhanalaisiksi ja savimaiden purot äärimmäisen uhanalaisiksi. Yhdenkään sisävesi- tai rantaluontotyypin kehityssuuntaa ei arvioitu paranevaksi. 

Sisävesien luontotyyppiryhmien jakautuminen uhanalaisuusluokkiin koko maassa. LC = elinvoimainen, NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalainen, DD = ei arvioitu. (Luontotyyppien punainen kirja 2018).

Uhanalaisten virtavesien tilan parantamiseen ja esimerkiksi vesirakenteiden poistamiseen tähtääviin toimiin löytyy painavia tekijöitä myös Euroopasta. EU:n vesipuitedirektiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä lisätoimia sisävesien ekosysteemien ja virtavesien luonnollisten toimintojen ennallistamiseksi. Tavoitteisiin yltäminen edellyttää muun muassa vaellusesteiden poistamista tai muokkaamista sekä tulvatasankojen ja kosteikkojen ennallistamista. Vuoteen 2030 mennessä vähintään 25 000 kilometriä jokia tulisi palauttaa vapaasti virtaavaan tilaan EU:n jäsenvaltioissa. (Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia, s. 13)

Vesien eliölajien uhanalaisuus lisääntyy

Myös Suomessa tavattavien eri lajien uhanalaisuutta arvioidaan säännöllisesti. Viidennen Suomen eliölajien uhanalaisuusarvioinnin (Punainen kirja 2019) mukaan Suomen luonnon monimuotoisuus köyhtyy ja uhanalaisuus tulee lisääntymään. Maamme uhanalaisista lajeista 16,4 % elää rannoilla ja sisävesissä. Esimerkiksi kosteikkojen vesilintulajeista yli puolet ovat uhanalaisia. Merkittävimpiä syitä vesilintujen ahdinkoon ovat vesistöjen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä vieraspedot minkki ja supikoira. Sisävesien kalalajeista heikoin tilanne on virtavesien patoamisesta ja muusta vesirakentamisesta kärsivillä vaelluskaloilla.

Suomen vaelluskalojen uhanalaisuus. LC = elinvoimainen, NT = silmälläpidettävä, VU = vaarantunut, EN = erittäin uhanalainen, CR = äärimmäisen uhanalainen, tyhjä = ei arvioitu. (Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010; Punainen kirja 2019).

Ilmastonmuutos on uhka myös vesistöille

Ilmastonmuutoksen on arvioitu uhkaavan yli 80 % Suomen sisävesi- ja rantaluontotyypeistä. Vaikutukset ovat moniulotteisia ja kohdistuvat koko vesiekosysteemiin. Voimakkaimmin ilmastonmuutoksen arvioidaan vaikuttavan tunturialueiden vesistöihin ja karuihin, kirkasvetisiin järviin. 

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät vesistöjen tilassa jo nyt. Sisävesien lämpötila on noussut ja talven jääpeitteinen aika lyhentynyt. Talviaikainen valunta ja talvitulvat ovat kasvaneet ja kevättulvat pienentyneet. Valunnan kasvu lisää ravinteiden huuhtoutumista ja kiintoaineiden kulkeutumista vesistöihin. Jääpeitteen puuttumisella on merkittäviä vaikutuksia mm. vesistöjen hydrologiaan, ravinnekiertoihin ja lajien esiintymiseen.

Ilmastonmuutoksen seurauksena ääritilanteet ja ennalta-​arvaamattomuus lisääntyvät. Tulevaisuudessa lajit tai jopa kokonaiset ekosysteemit voivat kadota ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.

 

Lisätietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesistöihin:

Ilmastonmuutoksen vaikutus veden laatuun »

Suomen sisävesien tulevaisuus »

Vesistöjen suojelu

Vesistöjen suojelun tavoitteena on ainutlaatuisen luontomme turvaaminen

Suomen pinta-​alasta noin 9 % on suojeltu luonnonsuojelu- ja erämaalailla. Valtaosa näistä luonnonsuojelualueista sijaitsee valtion mailla, ja niitä hoitaa Metsähallitus. Sisävesiä ja rantoja sisältyy jossain määrin soidensuojelu-, lehtojensuojelu- ja lintuvesiensuojeluohjelmiin. Koskiensuojelulailla on suojeltu arvokkaimpia koskia 53 vesistössä (35/​1987). Pienvesien lähiympäristöjen metsiä on suojeltu metsänomistajien vapaaehtoisuuteen perustuvan Etelä-​Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) puitteissa. Ympäristöministeriön vuonna 2019 käynnistämän Helmi-​ohjelman tavoitteena on Suomen luonnon köyhtymisen pysäyttäminen ja sen piiriin kuuluu sisävesiä, rantoja, soita ja kosteikkoja. Maa- ja metsätalousministeriön Sotka-​hankkeen tavoitteena on taantuvien vesilintukantojen elinympäristöjen parantaminen. 

Suuri osa Suomen suojelualueista sisältyy EU:n laajuiseen, luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi perustettuun Natura 2000 -verkostoon. Sen tavoitteena on turvata EU:n luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Osalla Natura 2000 -alueista voidaan tehdä erilaisia toimenpiteitä, jotka eivät kuitenkaan saa merkittävästi heikentää luonnon monimuotoisuutta. 

Sisävesien Natura2000-​luontotyypit Suomessa:

Lähde: Ympäristöhallinto. 2019. Luontodirektiivin luontotyyppiraportit 2013-​2018. EIONET, European Topic Centre on Biological Diversity.

Natura2000 -alueisiin voi tutustua ympäristöhallinnon karttapalvelussa.

Vesistöt Suomen lainsäädännössä

Lait tarkastelevat vesistöjä eri näkökulmista: vesilaki vesiä muuttavien hankkeiden kannalta, kalastuslaki kalastusrajoitusten kannalta ja ympäristönsuojelulaki veden laadun ja vesien pilaantumisen kannalta. Maankäyttö- ja rakennuslailla edistetään hulevesien hallintaa, luonnonsuojelun tavoitteista ja keinoista puolestaan säädetään luonnonsuojelulailla

Metsälain mukaan metsien pienvesien (lähteet, norot, lammet, purot) lähiympäristöt ovat erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja ne on suojeltava metsätalouden vaikutuksilta. 

Vesistöjen kunnostus

Vesistön kunnostus on yhteistyötä

Vesistöjä kunnostettiin valtion ympäristöhallinnon vahvassa ohjauksessa 2010-​luvun alkuun saakka. Sittemmin valtion rooli on painottunut vesienhoidon suunnittelutyön koordinointiin sekä vesistöjen kunnostusten rahoittamiseen ja neuvontaan. Kunnostuksia toteuttavat nykyisin esimerkiksi yhdistykset, alueelliset säätiöt ja neuvottelukunnat, vapaaehtoistoimijoiden ryhmät, maan- ja vesialueiden omistajat ja kunnat.

Suomi on jaettu seitsemään vesienhoitoalueeseen, joista jokaiselle on tehty vesienhoidon toimenpideohjelmat. Valtio (ELY-​keskukset) rahoittaa etenkin toimenpideohjelmissa listattujen kohteiden kunnostusta. Käynnissä olevan Vesiensuojelun tehostamisohjelman kautta vesien tilan parantamiseen suunnataan merkittävä määrä valtion rahoitusta. 

Vesienhoitotyössä vuosina 2006–2019 toteutetut kunnostustoimet

55 kpl Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-​ala yli 5 km²)
42 kpl Joen elinympäristökunnostus (valuma-​alue yli 100 km²)
108 kpl Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-​ala alle 5 km²)
45 kpl Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-​alue alle 200 km²)
Lähde: Vaikuta vesiin - Seuranta 

Vesienhoidossa tilastoitujen kunnostusten lisäksi Suomessa tehdään kunnostustoimia sadoilla kohteilla vuosittain. Vesistön kunnostus ei koskaan ole kertaluontoinen toimenpide, vaan vesistön tilan paraneminen vaatii aina vuosien, jopa vuosikymmenten työn. 

Virtavesien ennallistamista ja kunnostamista tehdään erityisesti purovesistöissä, joiden merkitys vaelluskalojen lisääntymisalueina ja osana virtavesien jatkumoa on viime vuosina korostunut. Esimerkiksi pienten voimalaitospatojen ja muiden vaellusesteiden purkaminen sekä vaelluskalojen kutualueiden kunnostus ovat merkittävä osa virtavesien kunnostus- ja suojelutyötä.

Kunnostusten myötä kohentuneella vesistöjen tilalla voi olla laajoja positiivisia vaikutuksia esimerkiksi alueen matkailuun ja muuhun elinkeinotoimintaan.

Tietoa vesistöjen kunnostuksesta ja kunnostustoimijoista:
Vesistökunnostusverkosto »

Neuvoja ja asiantuntija-​apua ELY-keskuksissa: 

Vesistökunnostuksen yhteyshenkilöt  »

Vesien kestävä käyttö

Viisailla valinnoilla vesivarat säilyvät myös jälkipolville

Suomen vesivaroja hyödynnetään monin tavoin

 

1900 kaupallista kalastajaa
5,2 miljoonaa kiloa kaupallista kalansaalista
1,5 miljoonaa vapaa-​ajan kalastajaa
22 miljoonaa kiloa vapaa-​ajankalastajien kalansaalista
220 käytössä olevaa vesivoimalaitosta
162 käytössä olevaa pien- ja minivesivoimalaitosta
509800 kesämökkiä
300 yleistä uimarantaa, jonka vedenlaatua seurataan
95 000 melontaharrastajaa (melovat vähintään kerran vuodessa)
Lähteet: Luonnonvarakeskus; Melonta- ja Soutuliitto ry; Motiva; Tilastokeskus; Valvira 

Suomen rikkaita vesivaroja käytetään monipuolisesti. Vesien suojelun ja hyvän tilan edistämisen kannalta on tärkeää käyttää vesiä siten, että ne säilyvät myös tuleville sukupolville. 

Monet vesiin vaikuttavat toimenpiteet tehdään niitä ympäröivillä maa-​alueilla, esimerkiksi pelloilla, metsissä ja kaupungeissa. Vesien ja maankäyttö voidaan tehdä kestävällä tavalla vesistä ja ympäristöstä huolta pitäen. 

Kestävän maankäytön ratkaisuja on tarjolla runsaasti, esimerkkinä maatalouden ravinteiden kierrätys ja hiiliviljely, metsän jatkuva kasvatus ja pienvesien suojelu, kaupunkien hulevesikosteikot, luonnonmukainen peruskuivatus ja luonnonmukaiset ohitusuomat ja kalatiet.

Vesiä voidaan ajatella kaikissa arjen valinnoissa ja vesistä huolehtimiseen voi osallistua jokainen.