Vuosi 2021 on merkityksellinen vesienhoidon toimenpiteiden tehostamiseksi. Ehdotukset vesienhoitosuunnitelmiksi uudelle kaudelle 2022–2027 on laadittu ja kommentoitu laajasti eri sidosryhmissä. Uuteen kauteen ollaan valmistautumassa myös tulvariskien hallintasuunnitelmien ja merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman päivityksillä.
Sisävetemme, jokemme ja Itämeri ansaitsevat mittavan ja laajan yhteistyön, jotta vesien tila paranisi. Takana on kohta 50-vuotinen taival yhteistä yrittämistä. Pistekuormitusta saatiin jo 70–80-luvuilla ratkaisevasti vähenemään. Hajakuormituksen kanssa ponnistelemme edelleen, vaikka esimerkiksi maatalouden vesiensuojelutyö alkoi jo vuosikymmeniä sitten sekin.
“Sisävetemme, jokemme ja Itämeri ansaitsevat mittavan ja laajan yhteistyön, jotta vesien tila paranisi.”
”Hajakuormitus pitäisi ottaa haltuun”, totesi pitkän ja hienon vesiensuojelutyön tehnyt YM:n virkamies Hannele Nyroos kymmenisen vuotta sitten. Tämä tavoite on tärkeä mutta miksi saavuttamaton? Juuri MTK:n ympäristöjohtajana aloittaneena, maaperätutkija-agronomi-taustallani muistan reagoineeni sanoen, että emme voi saada hajakuormitusta haltuun.
Miksi hajakuormitusta on vaikea saada haltuun?
On hyvä palauttaa mieliin, miksi hajakuormitusta on niin vaikea hallita. Pohdinta antaa näkymän siihen, että luovuttaa ei kannata, vaan päinvastoin tarvitsemme lisää tehoa ja kohdennusta vesiensuojeluun. Hajakuormituksen hallinnan kannalta keskeisimpiä ovat toimet, jotka parantavat maan kasvukuntoa sekä kasvien ravinteiden ottoa toimivassa ja tuottavassa maan huokostossa. Tärkeää on lisäksi valuma-aluetarkastelu sekä ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen hillintä.
MTK:n tuoreessa vesiohjelmassa vesiensuojelutoimenpiteiden kohdennus ja valuma-aluetarkastelu kulkevat käsi kädessä (kuva 1). Kohdennus zoomaa maan huokosrakenteeseen, jonka tulee luoda puitteet juurihengitykselle sekä veden- ja ravinteidenotolle siten, että pintavirtailuvesissä ravinteita olisi mahdollisimman vähän. Valuntaa on aina, se on osa veden reittejä luonnossa. Ravinteita vapautuu jatkuvasti hajotustoiminnan tuloksena. Mutta miten saada valunta mahdollisimman hitaaksi, jotta ravinteet ehtisivät pidättyä maan hiukkaspinnoille tai kasvien juuriin?
“Mutta miten saada valunta mahdollisimman hitaaksi, jotta ravinteet ehtisivät pidättyä maan hiukkaspinnoille tai kasvien juuriin?”
Jotta voisimme hallita prosessia, meillä olisi oltava käskyvalta maamikrobeihin ja veden liikkeisiin. Lannoituksen tarkentaminen ajan, paikan ja määrän suhteen ei riitä. Typen vapautuminen vikkeläksi nitraatiksi riippuu mikrobitoiminnasta, jota voidaan säätää tietyissä rajoissa ns. inhibiittoreilla.
Lopputuloksen määrää maan lämpötila ja kosteus eli sää. Kosteikkojen lisäksi veden liikkeisiin voimme puuttua kuivatuksella eli ojituksella, joka mahdollistaa huokosista poistuvan ylimääräisen veden kulun pois tukehduttamasta juuria ja ravinteiden ottoa. Kastelulla autamme ravinteet perille juuriin, jos kuivuus uhkaa. Vesitalouden ohjaus, kuivatus ja kastelu, on sekin vain osittain ihmisen vallassa, koska tulvat ja rankkasateet ja kuivuusjaksot yleistyvät ilmastonmuutoksen myötä. Säitä emme voi hallita, ja siksi emme voi täysin hallita hajakuormitusta.
Huokosilla on väliä - toimiva maan rakenne auttaa ravinteita pysymään pellossa
Se, mitä voimme tehdä hajakuormituksen hillitsemiseksi, on tuo suurennuslasin alla olevan maan huokoston toimivuuden suojelu. Se lähtee maan tiivistämisen välttämisestä, orgaanisen aineksen lisäämisestä kivennäismailla ja maan eliöstön rikastuttamisella monipuolisilla viljelykierroilla. Päämääränä on toimiva huokosto, jossa on tilaa kaasunvaihdolle ja juuriston kasvulle sekä pienempiä huokosia pidättämään vettä kasvin tarpeisiin. Toimiva maan rakenne kestää sadejaksoja ja kuivuutta, jolloin ravinteet ohjautuvat kasviin eivätkä murut hajoa ja kulkeudu valunnan mukana pois pellolta.
Valuma-alueen tarkastelu vesiensuojelun lähtökohtana
Huokosten toimivuuden suojelun lisäksi oleellista on rajoittaa hajakuormitusta suojavyöhykkeillä, luonnonmukaisella kuivatuksella, kosteikoilla sekä ravinteiden käytön hallinnalla ja talviaikaisella kasvipeitteisyydellä.
Maatalouden vesienhoidon toimenpiteet on tärkeää suunnitella alueellisina toimenpiteinä ja kohdentaa toimenpiteitä sinne, missä niillä saadaan suurin vesiensuojeluhyöty. Esimerkiksi suojavyöhykkeitä tarvitaan siellä, missä maan eroosioherkkyys on suurin. Luonnonmukaisista peruskuivatushankkeista ja kosteikoista saadaan paras teho, kun ne suunnitellaan ja mitoitetaan valuma-aluetarkastelun pohjalta. Lannoitusta tarkennetaan peltojen omien ravinnevarojen ja kasvilajin tarvitseman ravinnevaatimusten mukaisesti.
“Luonnonmukaisista peruskuivatushankkeista ja kosteikoista saadaan paras teho, kun ne suunnitellaan ja mitoitetaan valuma-aluetarkastelun pohjalta.”
Hajakuormituksen haltuunottamisessa kaikki edellä esitetyt toimet ovat tärkeitä. Jatkossa maaperän kasvukunnon ja toimivuuden suojeluun on syytä kiinnittää entistä suurempaa huomiota. Hajakuormituksen hallinta lähtee huokosten toimivuudesta, jota MTK:n ja SLC:n uudet vesi- ja maaperäohjelmat alleviivaavat.
Liisa Pietola, Ympäristöjohtaja MTK
Tutustu vesi- ja maaperäohjelmiin MTK:n verkkosivuilla:
www.mtk.fi/vesiohjelma
Lue aiemmin ilmestyneitä blogeja Suomen vesistösäätiön blogit-sivulla