Vesi vanhin voitehista -kirja on syntynyt Suomen vesistösäätiön koordinoiman ja Koneen säätiön rahoittaman Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? -hankkeen tuloksena. Teos osoittaa, miten veden tila ja luonnonvoimat ovat heijastuneet ihmisten arkiseen elämään vuosisatojen ajan, pelastaen jopa ihmishenkiä. Kirja yhdistää kansanperinteen ja luonnontieteellisen tiedon ja herättää lukijan pohtimaan omaa suhdettaan veteen. Tutkittua tietoa rikastavat Sebastian Lindbergin maalaukset sekä Yeboyahin, Hassan Maikalin ja Yrjänän lyriikat. Kirjan on kustantanut John Nurmisen säätiö.
Vesistöt ovat olennainen osa Suomen kansallismaisemaa ja suomalaista identiteettiä. Vesiin liittyvä perimätieto, uskomukset ja sanonnat ovat siirtyneet sukupolvilta toisille satojen vuosien ajan.
Luonnontieteiden emeritusprofessorit Timo Huttula, Lauri Arvola ja Matti Leppäranta ovat yhdessä kulttuurintutkija, dosentti Tiina Sepän kanssa koonneet kattavan katsauksen veden kulttuuriperinnöstä ja luonnontieteellisestä merkityksestä. He avaavat Vesi vanhin voitehista -kirjassa, miten vesi on ollut erottamaton osa suomalaisten elämää, ja kuinka sananparret heijastavat luonnon ja ihmisen välistä yhteyttä.
Kurki suolle, hauki maalle maariasta, viikon päästä viimeistään.
Erikin aikainen sade maksaa kultaa ja hopeaa.
Halla hanhen siiven alla, talvi joutsenen takana.
”Harva nykysuomalainen tuntee merkityksiä näiden sanontojen takana, mutta aikanaan niillä oli suuri merkitys arjen kannalta. Olemme keränneet kirjaan noin kolmisenkymmentä sanontaa selityksineen”, Suomen vesistösäätiön hallituksen puheenjohtaja Auri Sarvilinna kertoo.
Sääolosuhteet ohjasivat arkea ja kiteytyivät sananparsiksi
Sanonnoissa ja kansanperinteessä korostuvat vuodenajat ja niihin liittyvät arkiset ohjeet, askareet ja ennusteet. Vuodenajalla, ilmastolla ja säällä on ollut suuri merkitys aikana, jolloin ihmiset saivat elantonsa suoraan maanviljelystä tai luonnosta. Ne määrittelivät toukotöiden, sadonkorjuun, metsästyksen, kalastuksen sekä vesillä ja jäällä liikkumisen ajankohdat.
”Esimerkiksi jään kantavuutta on havainnoitu lintujen, kuten kuikan saapumisesta. Sanonta ’kun kuulet kuikan äänen, älä mene järven jäälle’ onkin edelleen varsin konkreettinen ohjenuora hengissä selviytymiseksi”, kulttuurintutkija, dosentti Tiina Seppä kertoo.
Sananparsissa korostuu lisäksi ihmisen ja vedenelävien läheinen suhde. ”Vanhoissa runoissa kalat ja ihmiset puhuvat keskenään. Ihmiset saattavat vierittää murheensa veteen, mutta kalattomaan sellaiseen, jotta kalat eivät vallan masentuisi. Toisaalta taas erilaisia vedenhaltioita, kuten vetehisiä ja näkkejä saatettiin pelätä. Suhde luontoon on runoissa empaattinen ja kunnioittava”, Seppä toteaa.
Taide luontosuhten vahvistajana
Ihmisen riippuvaisuus luonnosta on totta edelleen, mutta sen merkitys on monelta osin unohtunut. Vanhoissa sanonnoissa ja runoissa ihmisen läheinen suhde vesistöihin, eläimiin ja metsiin on vielä kuuluvissa.
”Herää kysymys millaisia ovat tulevaisuuden sanonnat? Kertovatko ne rehevöityneistä vesistä, huvenneista kalakannoista ja roskaisista rannoista?” Sarvilinna pohtii.
Vesi vanhin voitehista -teos herättelee kysymään, mitä arvoja haluamme vaalia ja mitä tekoja on tehtävä, jotta kansallisaarteemme – lukuisat vesistöt – säilyvät puhtaina ja elinvoimaisena tulevillekin sukupolville.
Oman tulkintansa vesisuhteestaan ovat antaneet kuvataiteilija Sebastian Lindberg sekä artistit Yeboyah, Hassan Maikal ja Yrjänä. He ovat tutustuneet vesiin, vesiensuojeluun ja perimätietoon ja ammentaneet niistä inspiraatiota teoksiinsa. Lindbergin värikkäät, veden olomuotoja eri vuodenaikoina kuvaavat maalaukset tekevät kirjasta itsestään pienen taideteoksen.
”Taide ja musiikki on ollut kautta aikojen keino herätellä ihmisen luontosuhdetta. Vesi vanhin voitehista -kirjalla haluamme vahvistaa suomalaisten tunnesidettä ja arvostusta vesistöjä kohtaan sekä sytyttää kipinän niiden suojelemiseksi”, Sarvilinna sanoo.
Kirjan toimittajan Suomen vesistösäätiön ja kustantajan John Nurmisen Säätiön yhteinen päämäärä on vahvistaa ihmisten vesisuhdetta ja parantaa Suomen vesistöjen ja Itämeren hyvinvointia.
Kirjan julkistus ja Sebastian Lindbergin näyttelyn avajaiset kokosivat ison joukon taiteen ja vesien ystäviä Lahden Galleria Nuovoon viime lauanaina 22.3., jolloin vietettiin Maailman vesipäivää. Kirjan teoksia on nähtävillä gallerian näyttelyssä 20.4. saakka.
Lisätietoja: John Nurmisen Säätiön tiedote
Vesi vanhin voitehista
Vesi vanhin voitehista -kirja on syntynyt Suomen vesistösäätiön koordinoiman ja Koneen säätiön rahoittaman Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? -hankkeen tuloksena. Kirjan ovat toimittaneet suomalaisen vesiensuojelun ammattilaiset FT Auri Sarvilinna ja FM Liisa Hämäläinen Suomen vesistösäätiöstä. Suomen vesistösäätiön ja kirjan kustantaneen John Nurmisen Säätiön yhteinen päämäärä on suojella ja parantaa Suomen vesiluonnon, sisävesien ja Itämeren tilaa, ja turvata rikkaan vesiluonnon säilyminen myös tulevaisuudessa.
Toimittajat: Auri Sarvilinna ja Liisa Hämäläinen
Kirjoittajat: Lauri Arvola, Timo Huttula, Matti Leppäranta, Tiina Seppä
Artistit: Yeboyah, Hassan Maikal, Yrjänä
Kuvataiteilija: Sebastian Lindberg
Graafinen suunnittelu ja taitto: Tuija Kuusela
Kustantaja: John Nurmisen Säätiö sr, Helsinki 2025
Julkaisupäivä: 22.3.2025
Ovh: 25,90 € (sis. alv 14 %)
Kirja on ostettavissa John Nurmisen Säätiön verkkokaupasta, sekä valikoiduista kirjakaupoista.
Verkkosisältö
Vesi vanhin voitehista -teokseen pohjautuen on julkaistu maksuton verkkosisältö, joka on suunnattu etenkin nuorille. Verkkokokonaisuuden tavoitteena on laajentaa suomalaisten nuorten tietämystä vesistöihin liittyvistä sananparsista ja niiden kulttuurisista merkityksistä sekä rikastaa suomen kieltä.
Uutisen kuva: Sebastian Lindberg. Myrskyvaroitus. 2023. Akryyli, värikynät ja öljy kankaalle.