Euroopan ehkä hienoimmat luonnonmukaiset ohitusuomat löytyvät asuinmaastani Sveitsistä Reinin yläjuoksulta ja Reiniin virtaavalta Aare-joelta. Maisema-arkkitehti Jukka Jormolan etäopastamana vietin aurinkoisen kevätpäivän Aare-joella tutustumassa Ruppoldingenin luonnonmukaiseen ohitusuomaan.
Luonnonmukainen ohitusuoma luo uutta virtavesihabitaattia
Virtavesissä on paljon rakennettuja esteitä, joita kalat ja muut vesieliöt eivät pääse ohittamaan. Näkyvimpiä esimerkkejä vaellusesteistä ovat suuret vesivoimalaitokset. Luonnonmukaisten ohitusuomien avulla voidaan mahdollistaa kalojen vaellus ylös ja usein myös alas voimalaitoksen ohi ja samalla palauttaa voimalaitoksen rakentamisen vuoksi kadonnutta virtavesihabitaattia. Luonnonmukainen ohitusuoma jäljittelee luonnontilaista jokea ja toimii kalojen ja muiden eliöiden elinympäristönä ja poikastuotantoalueena.
Moderni ohitusuomarakentaminen sai alkunsa Saksassa ja Sveitsissä
Keski-Euroopassa on pitkät perinteet vesivoiman hyödyntämiselle, mutta myös voimaloiden ympäristöhaittoja kompensoivien luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamiselle. Modernin ohitusuomarakentamisen pioneeri on nyt jo edesmennyt Saksalainen Rolf-Jürgen Gebler, joka on suunnitellut useita luonnonmukaisia ohitusuomia Saksassa ja Sveitsissä.
Geblerin periaatteiden mukaan luonnonmukainen ohitusuoma mahdollistaa kalojen vaelluksen voimalaitoksen ohi, mutta teknisistä kalatieratkaisuista poiketen uoma toimii myös monimuotoisena virtavesihabitaattina. Luonnonmukaisesta ohitusuomasta hyötyvät kalojen lisäksi myös muut virtavesien ja kosteikkojen eliölajit.
“Luonnonmukainen ohitusuoma toimii myös monimuotoisena virtavesihabitaattina.”
Ruppoldingenin ohitusuoma - yksi maailman edustavimmista
Yksi Geblerin suunnittelemista ohitusuomista on Ruppoldingenin luonnonmukainen ohitusuoma Sveitsin pohjoisosassa Aare-joen varrella. Aare on Reinin yläjuoksun merkittävin sivuhaara, jonka keskivirtaama on 560m3l/s - sattumoisin sama kuin Kemijoella.
Ruppoldingenin ohitusuoma tehtiin uuden vesivoimalan rakentamisen yhteydessä ja se valmistui vuonna 2001. Ohitusuoma on pituudeltaan 1,2 km ja se koostuu kahdesta haarasta, kalatieuomasta ja luonnonjokea jäljittelevästä, kalojen ja muiden eliöiden lisääntymis- ja elinympäristönä toimivasta osuudesta.
Kalatieosuus on tehty luonnonmukaisena allaskalatienä luonnonkivistä (kuva 1). Sen suulla on uoman pohjasta nouseva kivikkoramppi, joka johdattaa myös pohjakalat kalatiehen voimalan turbiinivirran vieressä. Toinen haara on rakennettu muistuttamaan pientä vuoristojokea, jonka tyypillisiä piirteitä ovat virtapaikkojen ja suvantojen vuorottelu, sorasärkät ja monimuotoiset tulva-alueet (kuva 2). Uoman keskimääräinen kaltevuus on 0,5 % ja virtaama 2-5 m3/s, joka säätyy joen virtaaman mukaan.
Kokemukset ja seurantatulokset Ruppoldingenin ohitusuomasta ovat olleet erittäin hyviä. Alueelle on parinkymmenen vuoden aikana kehittynyt monimuotoinen virtavesihabitaatti tulva-alueineen. Ohitusuoma mahdollistaa kalojen liikkumisen ja se toimii mm. harjuksen (Thymallus thymallus) lisääntymisalueena. Alueella pesii n. 70 lintulajia, matelijoita ja sammakkoeläimiä sekä majava, joka oli aikaisemmin lähes kadonnut alueelta. Ohitusuomaa ympäröivä tulva-alue luontopolkuineen on lähiseudun asukkaiden suosima virkistysalue. Ruppolidingenin periaatteiden mukaan suunniteltiin kokoluokaltaan huomattavasti suurempi Reinin Rheinfeldenin ohitusuoma, joka valmistui vuonna 2012.
Elinympäristönä toimivat ohitusuomat tarpeen Suomessa
Maisema-arkkitehti Jukka Jormola on nostanut esiin luonnonmukaisten ohitusuomien mahdollisuuksia Suomessa. Hänen mukaansa Suomen voimalaitosten yhteyteen tarvittaisiin Ruppoldingenin kaltaisia, joen virtaaman mukaan säätyviä ohitusuomia, jotka paitsi mahdollistaisivat eliöstön vapaan kulun, myös korvaisivat voimalaitosrakentamisen yhteydessä menetettyjä eliöstön lisääntymis- ja elinympäristöjä. Vastaaville uomille löytyy Suomessa useimmiten tilaa ja niitä voitaisiin rakentaa myös kuivilleen jääneiden jokiuomien kautta, joskus myös hyödyntäen pieniä sivuvesistöjä.
“Suomen voimalaitosten yhteyteen tarvittaisiin Ruppoldingenin kaltaisia ohitusuomia.”
Luonnonmukaisia, voimalaitoksen ohittavia kalateitä on tehty eri puolille Suomea, esimerkiksi Varkauden Kämärinkoskeen ja Hirvensalmen Kissakoskeen. Luonnonmukaiset kalatiet mahdollistavat ylös- ja alasvaelluksen monille lajeille, mutta jyrkkyyden takia niitä ei aina ole tarkoitettu lisääntymisalueiksi. Esimerkki korvaavasta habitaatista Suomessa on Imatrankosken viereen rakennettu Imatran kaupunkipuro, joka saa vetensä Vuoksen voimalaitoksen yläpuolisesta patoaltaasta putkia pitkin ja laskee kilometrin matkalla mutkitellen vanhan kosken alapuolelle. Siitä on muodostunut merkittävä Vuoksen taimenen lisääntymisalue patoaltaiden välille.
Monipuoliset toimenpiteet luontaisen lisääntymiskierron parantamiseksi ovat tärkeitä, kun mietitään voimalaitosten lupaehtojen uusimista ja vaelluskalakantojen palauttamista.
Auri Sarvilinna, hallituksen puheenjohtaja, Suomen vesistösäätiö