Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? 

uudenlaisia tulokulmia

Palautetaan tunne vesiensuojeluun

Puhtaat vesistöt ovat osa suomalaista sielunmaisemaa. Niiden tärkeyttä kuvastavat lukuisat, veteen liittyvät, sukupolvelta toiselle siirtyneet laulut, tarinat, uskomukset ja sanonnat. Mitä esi-​isiemme vesiviisauksia lausumme toisillemme päivittäin? Miten nämä viisaudet voisivat auttaa meitä vahvistamaan vesisuhdettamme ja parantamaan vesiluonnon tilaa, jota luontokato ja ilmastonmuutos uhkaavat?

Vuosina 2022-​24 toteutettavassa, Koneen säätiön rahoittamassa Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? -hankkeessa keräämme, tutkimme ja tulkitsemme vesistöihin liittyvää kansanperinnettä. Tuomme ikiaikaista veteen liittyvää viisautta nykyaikaan tavoitteenamme aktivoida ihmisen sisäistä vastuullisuutta omasta elinympäristöstään. Hanke hakee juurevaa voimaa esi-​isiemme luontosuhteesta tämän päivän vesiluonnon hyväksi.

voimamme

Taide kohtaa tieteen

Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? -hanke ammentaa taiteen ja tieteen keinoin veteen ja vesistöihin liittyvästä kansanperinteestä. Eri-​ikäiset ja kulttuuritaustaiset taiteilijat luovat uusia sanoituksia ja tulkintoja hankkeessa kerättävistä viisauksista. Luonnontieteilijät ja kulttuurintutkijat tutkivat perimätiedon merkitystä nykytieteen valossa. Syntyneet laulut, taideteokset ja uusi tieto tuodaan videoina, tapahtumina, kirjana ja artikkeleina jokaisen suomalaisen saataville, koskettamaan ja kuljettamaan kohti maailmanlaajuista tavoitetta vesiemme suojelemiseksi.

Me kulttuurien tutkijat tutkimme perimätiedon merkitystä nykytieteen valossa.

Me luonnontieteilijät tutkimme ja tulkitsemme kulttuurintutkijoiden löydöksiä oman tieteenhaaramme näkökulmasta.

Me eri taiteenaloja ja kulttuuritaustoja edustavat taiteilijat tulkitsemme uudelleen tutkijoiden löytämää. Luomme uutta ikiaikaisesta kertomaperinteestä.

Yhdessä luomamme laulut, taideteokset ja uusi tieto ottavat käsissämme eri muotoja. Ehkä ne ovat videoita, tapahtumia, kirja, artikkeleita… Toivomme niiden löytävän jokaisen luo – herättämään tunne, koska ilman tunnetta tekojemme vaikutus jää liian pieneksi.

vesisuhteessa

Artistit Yeboyah, Yrjänä ja Hassan Maikal tulkitsevat vesien tilaan ja kulttuuriperintöön liittyvää tietoa ja tutkivat omaa vesisuhdettaan audiovisuaalisissa tuotannoissaan Mami Wata, Pohjavesi ja Sun aalloilla.

Veden kolmet kasvot

Veden kolmet kasvot -sarjassa pysähdymme tutkailemaan veden kolmea tunnettua olomuotoa – nestemäistä vettä, kaasumaista vesihöyryä sekä kiinteää jäätä. Kesä laiturinnokassa on oivallista aikaa syventyä vaikkapa järven pinnan väreilyyn, siispä katsahdamme ensin veden nestemäiseen olomuotoon. Lue ympäristötutkimuksen emeritusprofessori Lauri Arvolan blogi vedestä sen tutussa janoa sammuttavassa muodossaan:
 
Vaihtelevat syyssäät kutsuvat tutustumaan kaikkialla lymyilevään vesihöyryyn. Julkaisusarjan toisessa osassa katsahdamme siis veden kaasumaiseen muotoon. Aiheesta blogin kirjoitti tietokirjailija ja emeritusprofessori Timo Huttula.
 
Luonto uinuu, on talvi. Miten ihminen on oppinut elämään jään ja lumen keskellä? Mitä lumi oikeastaan on? Sarjan viimeinen blogikirjoitus on geofysiikan emeritusprofessori Matti Leppärannan käsialaa.
 
 

Vedelläkirjoitettu – ajatuksia menneestä ja tulevasta

Kirjailija ja muotoiluajattelija Kati Reijonen pohtii tekstissään ihmisen ja veden välistä suhdetta, sen ikiaikaisuutta ja välttämättömyyttä elämälle. Miten heräisimme huomaamaan vesiemme arvon ja toimimaan vastuullisemmin?

» Kati Reijonen: Vedelläkirjoitettu – Ajatuksia menneestä ja tulevasta (4.1.2023)

Opitaan lukemaan luontoa

Luonnonlukutaitosarjassamme emeritusprofessorit Lauri Arvola, Timo Huttula ja Matti Leppäranta tulkitsevat luonnon ilmiöitä omin sanoin tieteenalojensa näkökulmasta.

Katso kaikki videot YouTube-kanavaltamme!

Hanketta rahoittaa Koneen säätiö.
Kuosien graafinen suunnittelu kuvataiteilija Sebastian Lindbergin töihin pohjaten:
Studio Pekka Piippo

“Vesi vanhin voitehista” sanon, mutta en ymmärrä enää lausumaani. Kaipaan syvempää ymmärrystä pystyäkseni kohtaamaan kätteni jäljet, kantamaan vastuuni ja elämään viisaammin.

Ajattelen, että minun vastuullani on muistaa oma kokoni – se, että edustamani laji on yksi lajeista maapallolla. Kun tunnistan ja tunnustan sekä kunnioitan elämää itsessäni, on minun helpompi nähdä sama myös ulkopuolellani. Voisiko olla, että olemme kaikki lopulta yhtä ja samaa? Sitäkö on vesisuhde?

Niin, onhan minusta 2/​3 vettä. Jostain syystä se on niin kovin vaikea muistaa, saati ymmärtää. Vesi itsessä on niin lähellä, että sitä ei aina edes näe. Me todellakin olemme pisaroita elämän meressä…