Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä?

uudenlaisia tulokulmia

Kadotimmeko tunteen?

“Vesi vanhin voitehista” sanon, mutta en ymmärrä enää lausumaani. Tiedostanko tarpeeksi pystyäkseni kohtaamaan kätteni jäljet, kantamaan vastuuni ja elämään viisaammin?

Puhtaat vesistöt ovat osa sielunmaisemaamme. Niiden tärkeyttä kuvastavat lukuisat veteen liittyvät ja sukupolvelta toiselle siirtyvät sanonnat, tarinat, uskomukset ja laulut. Mitä esi-​isiemme viisauksia yhä lausumme päivittäin ymmärtämättä, mitä niillä tarkoitetaan? Voisivatko ne auttaa meitä vahvistamaan suhdettamme veteen? Paranisiko silloin vesiluonnonkin tila? Muuttuisivatko luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja ilmastonmuutos pienemmiksi uhiksi?

Vuosina 2022–2024 toteutettavassa, Koneen säätiön rahoittamassa Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? -hankkeessa keräämme, tutkimme ja tulkitsemme vesistöihin liittyvää kansanperinnettä. Haluamme tuoda ikiaikaista vesiviisautta nykyaikaan ja auttaa ihmistä löytämään sisäisen vastuullisuutensa äärelle. Haemme juurevaa voimaa esi-​isiemme luontosuhteesta tämän päivän vesiluonnon hyväksi.

vahvuutemme

Tiede kohtaa taiteen luovuudessa

Vesien uhanalaistumisen pysäyttämiseksi tarvitaan uusia keinoja. Jokaisella suomalaisella on vastuu ja valta vaikuttaa vesiin, jotta ne siirtyisivät puhtaina ja monimuotoisina tuleville sukupolville.

Vesi vanhin voitehista – mitä ihmettä? ammentaa tieteen ja taiteen keinoin veteen ja vesistöihin liittyvästä kansanperinteestä.

Perimätieto voi olla merkittävä ihmisten ympäristötietoisuuden ja -asenteiden muokkaaja. Kulttuurimme perinteistä on mahdollista etsiä tapoja, jotka auttavat elämään tasapainossa ympäristömme kanssa. 

Vesistöt ovat näytelleet merkittävää osaa suomalaisten elämässä, ja niihin liittyvää suullista perinnettä ja uskomuksellisia käsityksiä on runsaasti. Esimerkiksi tyyni juova aaltoilevassa vedenpinnassa tunnetaan Väinämöisen veneen jälkenä, ja talven tuloa seurataan kalenterista nimipäivien avulla: Simo siltoja tekee, Martti maita vahvistaa ja Antti aisalla ajaa.

Kansanomaiset käsitykset luonnosta pohjautuvat käytännön kokemukseen, mutta uskomusten kuvaamille ilmiöille löytyy usein myös luonnontieteellinen selitys: Väinämöisen veneen jäljen eli tyynen linjamaisen alueen vedessä tuottaa tuulen aiheuttama kiertoliike, jossa pinnalta alas painuva vesi saa aikaan pintaväreilyn vaimenemista.

Me kulttuurien tutkijat tutkimme perimätiedon merkitystä nykytieteen valossa.

Me luonnontieteilijät tutkimme ja tulkitsemme kulttuurintutkijoiden löydöksiä oman tieteenhaaramme näkökulmasta.

Me eri taiteenaloja ja kulttuuritaustoja edustavat taiteilijat tulkitsemme uudelleen tutkijoiden löytämää. Luomme uutta ikiaikaisesta kertomaperinteestä.

Yhdessä luomamme laulut, taideteokset ja uusi tieto ottavat käsissämme eri muotoja. Ehkä ne ovat videoita, tapahtumia, kirja, artikkeleita… Toivomme niiden löytävän jokaisen luo – herättämään tunne, koska ilman tunnetta tekojemme vaikutus jää liian pieneksi.

Ajattelen, että minun vastuullani on muistaa oma kokoni – se, että edustamani laji on yksi lajeista maapallolla. Kun tunnistan ja tunnustan sekä kunnioitan elämää itsessäni, on minun helpompi nähdä sama myös ulkopuolellani. Voisiko olla, että olemme kaikki lopulta yhtä ja samaa? Sitäkö on vesisuhde?
Niin, onhan minusta 2/​3 vettä. Jostain syystä se on niin kovin vaikea muistaa, saati ymmärtää. Vesi itsessä on niin lähellä, että sitä ei aina edes näe. Me todellakin olemme pisaroita elämän meressä…
Previous
Next
Kuosien graafinen suunnittelu kuvataiteilija Sebastian Lindbergin töihin pohjaten:
Studio Pekka Piippo