Sinibakteerit, usein myös sinileviksi kutsutut, ovat yksisoluisia, vapaasti eläviä auringon valoenergian avulla yhteyttäviä bakteereja. Jotkut lajit muodostavat kolonioiksi kutsuttaja, monien toisiinsa kiinnittyneiden solujen muodostamia ketjuja. Sinibakteerien massaesiintyminen on luonnon vaste ympäristön kehnoon tilaan, joka useimmiten on ihmisen itsensä aikaansaama.
Pahiksia vai hyviksiä?
”Pahiksia vai hyviksiä” on ihmisen katsantokanta eliöryhmästä, joka on elänyt maapallolla yli kolme ja puoli miljardia vuotta ja on yksi vanhimmista tunnetuista eliöistä. Niiden yhteyttämisessä tuottama happi muutti maapallon kaasukehän koostumuksen ja mahdollisti korkeamman elämän kehittymisen. Vihreissä kasveissa olevien viherhiukkasten alkuperäkin juontaa sinibakteereihin, joten niitä on kiittäminen tästäkin. Ei ole näin ollen liioittelua väittää sinibakteerien olevan ”hyviksiä”.
”Pahis”-nimitys juontaa juurensa monien sinibakteerien kyvystä kasvaa tehokkaasti vesistöissä, joissa on runsaasti ravinteita, joista fosfori on sinibakteerien kasvun kannalta merkittävin. Seurauksena voi olla massiivinen solumäärä, joka veden pintaan noustuaan muodostaa vihreän, sinivihreän tai sinisen kalvon, myös kukinnoksi kutsutun. Jotkut sinibakteerilajit tuottavat myrkkyjä, jotka vaikuttavat maksa- tai hermosolujen toimintaan.
”Pahis-nimitys juontaa juurensa monien sinibakteerien kyvystä kasvaa tehokkaasti vesistöissä, joissa on runsaasti ravinteita”
Sinibakteerien menestys selittyy niiden kyvyllä käyttää ilmakehän molekylaarista typpeä nitraatti- ja ammoniumtypen sijaan. Myös niiden muodostamat soluryhmät ovat usein niin suuria, etteivät alku- ja rataseläimet sekä äyriäiseläinplankton pysty niitä tehokkaasti syömään.
Sää vaikuttaa massaesiintymiin
Sinibakteerit huomataan yleensä vasta siinä vaiheessa, kun veden pintakalvo värjäytyy vihreäksi. Usein ne ilmaantuvat kuin tyhjästä tyynen yön jälkeen tai heikkotuulisen päivän aikana. Sen sijaan tuulen sekoittaessa järven vesiä syvempään myös sinibakteerit sekoittuvat suurempaan vesitilavuuteen, jolloin niiden havaitseminen on vaikeaa, vaikka niiden solutiheys voi olla suuri. Siitepölyn lailla sinibakteerit kasaantuvat rantapoukamiin ja -kasvillisuuden sekaan, jolloin niistä voi olla haittaa ihmisille, lemmikeille ja kotieläimille.
Valon ja fosforin ohella korkea lämpötila suosii sinibakteereja, sillä useimpien lajien optimilämpötila on yli 25 astetta. Tämän takia sinibakteerien esiintyminen painottuu meillä kesään. Usein voimakkaimmat kukinnot ajoittuvat heinä-elokuulle, mutta esimerkiksi tänä vuonna sinibakteereja näkyi monien järvien pintakalvossa jo ennen juhannusta. Sääolosuhteilla onkin tärkeä merkitys kukintojen muodostumisessa ja ajoittumisessa. Kyse ei ole pelkästään edellisten päivien tai muutamien viikkojen sääolosuhteista, sillä myös edellisen syksyn ja talven olosuhteet vaikuttavat vesistöihin, muun muassa ravinnemääriin.
Ihmelääkettä ei ole
Mitä voimme tehdä sinibakteerien ”liikakasvun” estämiseksi? Ainoa varmuudella toimiva lääke on vähentää veden fosforin määrää. Tämä edellyttää pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä, koska fosforia kulkeutuu vesistöihin kaiken aikaa valuma-alueilta. Lisäksi järven pohjassa on varastoituneena sinne vuosituhansien aikana sedimentoitunut fosfori, josta osa voi palautua takaisin veteen.
”Ainoa varmuudella toimiva lääke on vähentää veden fosforin määrää. Tämä edellyttää pitkäjänteistä vesiensuojelutyötä.”
Pieniä järviä voidaan lääkitä kemiallisesti, esimerkiksi alumiinikloridilla, mikä sitoo vedessä ja pohjasedimentin pintaosassa olevan fosforin alumiiniin, jolloin fosfori ei ole mikrobien käytettävissä. Vesi kirkastuu kuin taikaiskusta, kuten tapahtui Kaarinan Littoistenjärvellä muutama vuosi sitten. Näin saatu muutos ei ole pysyvä, vaikka vaikutus saattaakin kestää vuosia, jopa joitakin vuosikymmeniä.
Lauri Arvola, ympäristötutkimuksen emeritusprofessori, Helsingin yliopisto
Lue lisää aiheesta:
- Tietoa sinibakteereista, levistä ja niiden esiintymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä vesistöjemme tilasta ja vesiensuojelusta : Suomalainen järvikirja, 2021.
- Valtakunnallinen sinileväseuranta: vesi.fi
- Neuvoja kunnostamiseen: Rehevöityneen järven kunnostusopas, 2010
- Vesistöpaneelin tiedote: Ilmastonmuutoksen epäillään lisäävän sinilevää sisävesillä – uutta tutkimusta tarvitaan
Lue aiemmin ilmestyneitä blogeja Suomen vesistösäätiön blogit-sivulla