Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt voimakkaasti ihmisen toiminnan seurauksena myös Suomessa. Erityisen uhanalaisia ovat virtavetemme. Arvion mukaan esimerkiksi vain noin 2 % Suomen purovesistöistä on luonnontilaisia ja Etelä-Suomen jokivesistä uhanalaisia on jo noin 69%. Virtavesielinympäristöjen tuhoutumisesta on kärsinyt myös niiden lajisto. WWF:n tuoreen Living Planet Indexin mukaan esimerkiksi Euroopan vaelluskalapopulaatiot ovat pienentyneet 93 % viimeisen 50 vuoden aikana. Vaikka numerot kertovat karua kieltä virtavesiluonnon tilasta Suomessa ja maailmalla, valopilkkujakin löytyy. Vesiemme tilaa ja vesiluonnon monimuotoisuutta on mahdollista parantaa ennallistamalla ja kunnostamalla vesistöjä ja lajien elinympäristöjä.
“Arvion mukaan esimerkiksi vain noin 2 % Suomen purovesistöistä on luonnontilaisia ja Etelä-Suomen jokivesistä uhanalaisia on jo noin 69%.
Erityisesti kolmannen sektorin rooli virtavesien kunnostuksessa on korostunut viime vuosikymmenen aikana. Useat kansalaisjärjestöt, yhdistykset ja yksityishenkilöt tekevät Suomessa arvokasta työtä virtavesien ja kalakantojen tilan parantamiseksi. Euroopassa esimerkiksi Dam Removal Europe -verkosto viestii näkyvästi ja vaikuttaa toiminnallaan positiivisesti vaelluskalakantojen tilaan.
Myös paikalliset asukkaat ovat entistä kiinnostuneempia osallistumaan lähivesiensä tilan parantamiseen. Tutkin asiaa väitöskirjatyössäni ”Pelastetaan purot – kansalaisten osallistumishalukkuus vesistöjen kunnostukseen Suomessa”, joka tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa syyskuun puolivälissä. Työ perustuu Helsingin Longinojalla toteutettuun kaupunkipuron kunnostushankkeeseen ja kolmeen ehdollisen arvottamisen menetelmällä (contingent valuation, CV) tehtyyn maksuhalukkuustutkimukseen, jotka toteutettiin kyselytutkimuksina vuosina 2010-2014 eri puolilla Suomea: Helsingissä, Oulussa Kalimenjoen valuma-alueella ja Koillismaalla Taivalkosken, Pudasjärven ja Kuusamon kuntien alueella
“Tutkimuksessa kävi myös ilmi, mitä enemmän ihmiset tiesivät vesiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisuuksista niiden korjaamiseen, sitä halukkaampia he olivat myös toimimaan vesistöjen hyväksi.
Tutkimuksessa havaittiin, että suomalaiset ovat kiinnostuneita lähivesiensä tilasta. On huomionarvoista, että vastaajat kokivat tärkeiksi erityisesti vesiin liittyvät ei-käyttöarvot, kuten vesistön olemassaoloarvon, alapuolisten vesistöjen vedenlaadun, luonnon monimuotoisuuden ja maisemalliset arvot. Suurin osa vastaajista oli myös halukkaita osallistumaan lähivesiensä tilan parantamiseen joko rahallisesti tai tekemällä talkootyötä.
Alueiden väliset erot vesistökunnostusten osallistumishalukkuudessa tuli tutkimuksessa hyvin ilmi. Halukkuus oli suurinta maaseutuvaltaisella Koillismaalla (69% vastaajista) ja pienintä Oulun lähellä Kalimenjoen valuma-alueella (38% vastaajista). Koillismaalla myös halukkuus osallistua purokunnostuksiin tekemällä talkootyötä oli suuri. Helsinkiläiset olivat halukkaita lahjoittamaan rahaa lähipurojensa kunnostukseen, mutta kiinnostus talkootyötä kohtaan ei ollut suurta.
Tutkimuksessa kävi myös ilmi, mitä enemmän ihmiset tiesivät vesiin liittyvistä ongelmista ja mahdollisuuksista niiden korjaamiseen, sitä halukkaampia he olivat myös toimimaan vesistöjen hyväksi. Tämä alleviivaa viestinnän, koulutuksen ja hyvien esimerkkien ja kokemusten merkitystä kunnostushankkeiden yleiselle hyväksynnälle ja onnistumiselle.
Tieto alueellisesta osallistumishalukkuudesta ja toivotuista osallistumisen keinoista on vesistökunnostusammattilaiselle erittäin tärkeää. Sen perusteella voimme entistä paremmin tukea alueellisia kunnostushankkeita ja tarjota osallistumistapoja, joita kohteena olevan vesistön alueella pidetään mielekkäinä.
Vesien tilan parantamisessa vastuuta on 2010-luvulta alkaen siirretty valtiolta vesistöjen käyttäjille. Valtio toimii kunnostusten neuvojana ja osarahoittajana, mutta hankkeiden toteuttaminen on alueellisten ja paikallisten toimijoiden vastuulla. Tutkimuksessa todettu kansalaisten kiinnostus lähivesiä kohtaan osoittaa, että kunnostusten määrää voi olla mahdollista kasvattaa, ja kunnostuksiin vaadittavaa omarahoitusosuutta kattaa, osallistamalla asukkaita nykyistä enemmän lähivesiensä kunnostukseen ja hoitoon. Tämä kuitenkin edellyttää nykyistä laajempaa tiedottamista, matalan kynnyksen osallistumistapojen kehittämistä sekä kansantajuisia ohjeita vesistöjen kunnostushankkeiden läpiviemiseen.
Väitöskirjatutkimukseni tuloksista välittyvä kansalaisten halukkuus tehdä asioita vesiympäristön tilan parantamiseksi on ollut merkittävä innoittaja Suomen vesistösäätiön perustamiselle ja työllemme säätiössä. Haluamme innostaa asukkaita, yrityksiä ja yhteisöjä huolehtimaan lähivesistöistään, ja tarjota konkreettisia keinoja niiden hyväksi tehtävään työhön. Voimme parantaa arvokkaiden ja uhanalaisten sisävesiemme tilaa, yhdessä!
