Luontokato etenee järisyttävää vauhtia ja se koskee myös vesistöjämme. Luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden häviäminen uhkaa ihmiskunnan hyvinvointia. Ne ovat ilmastonmuutoksen kanssa toisiaan ruokkivia voimia. Maailmanlaajuisesti noin miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Vesiympäristöön kohdistuvat riskit ovat kasvavia ja siksi vesiemme tilaa on seurattava säännöllisesti niin meillä kuin koko Euroopassa. Luontokadon torjunta vaatii osaamista, jonka tueksi tarvitsemme vesistöjen valuma-alueilta ja niiden koko ekosysteemeistä parempaa tietoa ja tutkimusta.
Rehevöityminen edelleen suuri uhka vesistöillemme
Rehevöityminen vaivaa erityisesti pieniä järviä. Maatalouden hajapäästöt ovat vuosikymmeniä kuormittaneet vesistöjä ja turvemaiden metsäojituksien kunnostus tekee sitä kiintoainekuormituksella. Eroosio lisääntyy, jos ojia kaivetaan kivennäismaahan saakka.
Typpi, ja ennen kaikkea fosfori, ovat isoja ongelmia ja niiden päästörajoja pitäisi tiukentaa entisestään. Lisäksi vesiämme pilaavaa mikromuovia on kaikkialla, sitä kulkeutuu luontoon paitsi jätevesissä, paljon myös liikenteestä – autonrenkaista.
Jätevesissä on liikaa lääkejäämiä koko Itämeren alueella
Itämeri on Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) luokiteltu erityisherkäksi merialueeksi (PSSA). Tällä perusteella koko Itämeren valuma-alueella, kuten Puolassa, tulisi olla nykyistä tiukemmat jätevesinormit. Lääkejäämät on puhdistettava sairaaloiden ja hoitolaitosten jätevesistä ennen niiden päästämistä viemäreihin tai jätevesien käsittelylaitoksiin. Erilaisia pilottiprojekteja pitäisi tukea enemmän.
Euroopan komissio julkaisi kauan odotetun jätevesidirektiivin uudistusehdotuksensa hiljattain. Esityksessä puututaan näihin haasteisiin, mutta sen kunnianhimotasoa on nostettava.
Biodiversiteettistrategian tavoitteena luontokadon pysäyttäminen
Luontokadon torjunnan on lähdettävä kokonaisten ekosysteemien huomioimisesta ja mosaiikkisuojeluperiaatteesta, jossa luonnon monimuotoisuuden on toteuduttava lajien välisenä ja lajin sisäisenä luontaisena rikkautena pienipiirteisistä alueista kokonaisiin vesistöalueisiin saakka. Tämän toteuttamiseksi tarvitaan kattava ekologisten käytävien verkosto.
EU:n biodiversitettistrategia lähtee mosaiikkisuojelun ja ekologisten käytävien lisäksi siitä, että kolmannes eri luontotyypeistä täytyy olla suotuisan suojelun tasolla ja vähintään 30 % heikoista ekosysteemeistä on kunnostettava ja ennallistettava. Tätä toteutetaan ennallistamisasetuksella. EU:n biodiversiteettistrategia tarkoittaa vesistöjen osalta puhtaan veden ekosysteemien ennallistamista, jokien luonnollisten toimintojen parantamista ja kansallisen vesilainsäädännön päivittämistä EU:n yhteisen vesipolitiikan puitedirektiivin mukaiseksi niin että sen tavoitteet voidaan saavuttaa. Lisäksi vaelluskaloilta on poistettava esteet siten, että vuoteen 2030 mennessä EU:n alueella saavutetaan vähintään 25 000 kilometriä vapaasti virtaavia jokia.
Voimalaitosten ohi on saatava virtaamaan tarvittava vesimäärä, jotta vaelluskalat ja muut jokien eliöt voivat elää padotuissa joissa. Kalatalousvelvoitteiden noudattamista on valvottava ja puuttuvat kalatiet on rakennettava viipymättä. Ihanteellinen tapa on rakentaa luonnonmukaisia ohitusuomia.
Taloudelliset toiminnot eivät saa aiheuttaa haittaa vesistöille
Uusien ja jo olemassa olevien taloudellisten hankkeiden haitallisia ympäristövaikutuksia tulisi vähentää ja estää nykyistä tehokkaammin. Periaatteena tulee olla DNSH (do no significant harm) eli olemassa olevat taloudelliset tai uudet suunnitellut toiminnat eivät saa aiheuttaa merkittävää haittaa vesiekosysteemeille. Toimintojen tulee päinvastoin pyrkiä ennallistamaan huonoja vesistöekosysteemejä ja ylikompensoimaan taloudellisen toiminnan ympäristöjalanjälkiä.
Vesipuitedirektiivi (2000/60/EY) luo puitteet pintavesimuodostumien suojelulle ja hoidolle, joihin kuuluvat joet, järvet sekä siirtymä- ja rannikkovedet. Direktiivi edellyttää, että jäsenvaltiot saavuttavat “hyvän ekologisen tilan” kaikissa vesistöissään. Tämä sisältää kalojen suojelun ja sen, että niiden vaeltamista ei estetä. Jäsenvaltioiden on valvottava näitä vesistöjä, luonnehdittava vesistöalueita, laadittava vesipiirin hoitosuunnitelmat (RBMP) ja arvioitava veden laatu suhteessa ekologiseen tilaan.
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava ennallistamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen sellaisten liitteessä I lueteltujen luontotyyppien alueiden, joiden tila ei ole hyvä, parantamiseksi hyvään tilaan. Tällaisia toimenpiteitä on toteutettava vähintään 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, vähintään 60 prosentilla vuoteen 2040 mennessä ja vähintään 90 prosentilla vuoteen 2050 mennessä kunkin sellaisen liitteessä I luetellun luontotyyppiryhmän pinta-alasta, jonka tila ei ole hyvä, sellaisena kuin se on määrällisesti määritetty 12 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa..
5. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa ennallistamistoimenpiteissä on tarkasteltava tarvetta parantaa liitteessä I lueteltujen luontotyyppien kytkeytyneisyyttä sekä otettava huomioon kyseisissä luontotyypeissä esiintyvien 3 kohdassa tarkoitettujen lajien ekologiset vaatimukset..
1. Jäsenvaltioiden on kartoitettava pintavesien pitkittäis- ja sivuttaissuuntaisten yhteyksien esteet ja yksilöitävä esteet, jotka on poistettava, jotta voidaan edistää tämän asetuksen 4 artiklassa vahvistettujen ennallistamistavoitteiden sekä unionin tavoitteen, jonka mukaan ennallistetaan vähintään 25 000 kilometriä jokia vapaasti virtaavia joiksi unionissa vuoteen 2030 mennessä, saavuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/60/EY ja erityisesti sen 4 artiklan 3, 5 ja 7 kohdan tai asetuksen ja erityisesti sen 15 kohdan soveltamista.
2. Jäsenvaltioiden on poistettava tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetyt pintavesien pitkittäis- ja sivuttaissuuntaisten yhteyksien esteet 12 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitetun, niiden poistamista koskevan suunnitelman mukaisesti. Esteitä poistettaessa jäsenvaltioiden on ensisijaisesti puututtava vanhentuneisiin esteisiin, joita ei enää tarvita uusiutuvan energian tuotantoon, sisävesiliikenteeseen, vesihuoltoon tai muuhun käyttöön.
3. Jäsenvaltioiden on täydennettävä 2 kohdassa tarkoitettujen esteiden poistamista toimenpiteillä, jotka ovat tarpeen asianomaisten tulvatasanteiden luonnollisten toimintojen parantamiseksi.
1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sähköisesti ala, johon sovelletaan 4–10 artiklassa tarkoitettuja ennallistamistoimenpiteitä, ja 7 artiklassa tarkoitetut esteet, jotka on poistettu, vuosittain alkaen [julkaisutoimisto: lisätään tämän asetuksen voimaantulopäivä].
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle, jota avustaa Euroopan ympäristökeskus, vähintään joka kolmas vuosi, sähköisesti seuraavat tiedot:
a) edistyminen kansallisen ennallistamissuunnitelman täytäntöönpanossa, ennallistamistoimenpiteiden käyttöönotossa ja 4–10 artiklan mukaisesti asetettujen tavoitteiden ja velvoitteiden noudattamisessa;
d) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päivitetty luettelo esteistä;
Vesipuitedirektiivin selite ja nostot ennallistamisasetuksen tavoitteista on haettu Pietikäisen esityksestä “Jokien ennallistaminen ja kalatiet EU:n näkökulmasta”.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Artikkelikuva: Martin Lahousse / EPP Group