Monien vesistöjemme tila on parantunut huomattavasti sen jälkeen, kun teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesiä alettiin 1970-luvulta alkaen puhdistaa tehokkaasti. Etenkin rannikkoseuduilla on kuitenkin yhä paljon rehevöityneitä järviä, perattuja jokia ja padottuja koskia. Kirkkaiden järvien selkävedet tummuvat, ja pienvesien tila on hälyttävän heikko. Sisävesien luonto voi huonosti varsinkin Etelä-Suomessa. Kosteikkolinnuista yli kolmannes on uhanalaisia, ja vaelluskalakannoista on jäljellä enää rippeet.
Kokonaiskuva vesistöjemme tilasta on puutteellinen. Nykyiset arviot perustuvat noin 6 900:aa suurta järveä ja jokea koskeviin tietoihin, vaikka pelkästään järviä on Suomessa lähes 190 000. Etenkin maamme pienten järvien, purojen ja lähteiden tila tunnetaan puutteellisesti.
EU:n vesipuitedirektiivin ja Suomen vesienhoidon alkuperäinen tavoite oli estää vesistöjen, rannikkovesien ja pohjavesien tilan heikkeneminen ja parantaa niiden tilaa vähintään hyväksi vuoteen 2015 mennessä. Suomi on joustanut aikatauluista, ja tavoite on siirtynyt ainakin vuoteen 2027.
Merkittävin syy Suomen järvien tilan heikkenemiseen on maa- ja metsätalousmailta valuva, suurena pysynyt hajakuormitus. Joistamme mereen päätyvä ravinnekuorma ei ole juuri vähentynyt 2000-luvulla. Tästä syystä vain Merenkurkun rannikkovedet ovat hyvässä tilassa. Kalojen vaellusesteiden poistaminen on edennyt hitaasti.
Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelma lupaa edistää vesistöjen parempaa ekologista tilaa sisävesissä ja merialueilla. Saaristomeren ravinnepäästöjä luvataan vähentää, vaelluskalakantoja halutaan elvyttää, ja luonnon monimuotoisuutta halutaan vahvistaa. Hallitusohjelmassa on kuitenkin vain vähän konkreettisia vesistöihin liittyviä toimia. Ympäristöministeriössä on myös valmisteltu lakimuutoksia, joiden nojalla vesienhoidon ympäristötavoitteista ja vuoden 2027 takarajasta voidaan yhä lipsua.
Vesienhoitosuunnitelmia koskeva ympäristöhallinnon kuulemismenettely kansalaisille ja sidosryhmille on parhaillaan meneillään. Ranta-asukkaat ja vesistön käyttäjät huomaavat usein ensimmäisinä lähivesiensä tilan muutokset. Lukuisat pienillä resursseilla talkoovoimin toimivat yhdistykset tekevät arvokasta työtä lähivesistöjen tilan parantamiseksi, ja ne ansaitsisivat nykyistä enemmän tukea.
Suomessa on 782 000 kesämökin omistajaa, 1,5 miljoonaa vesialueen omistajaa ja 1,8 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa. Vesistöjen tilan koheneminen lisäisi luonnon monimuotoisuutta, parantaisi ihmisten terveyttä, kohentaisi hyvinvointia ja lisäisi virkistyskäyttöä. Se parantaisi puhtaan veden saannin ja elinvoimaisten kalakantojen kautta huoltovarmuutta. Se nostaisi rantakiinteistöjen arvoa, lisäisi alueiden vetovoimaisuutta sekä tukisi matkailuelinkeinoja ja kulttuuria.
Suomen vesipolitiikkaan tarvitaan muutos. Tärkeintä on pysäyttää liiallinen kuormitus vesistöjen valuma-alueilta. Se parantaa myös merkittävästi rannikkovesien tilaa. Kestävä vesienhallinta perustuu valuma-aluesuunnitteluun, jossa maankäyttö pyritään muuttamaan kuivattamisesta vesien pidättämiseksi. Tärkeää on ymmärtää myös ilmastonmuutoksen, luontokadon ja vesistöjen tilan välinen yhteys.
Maatalouden vesistökuormituksen tehokkaat vähennyskeinot on otettava heti käyttöön, metsätalouden ojitukset on muutettava luvanvaraisiksi, ja kuivatettuja turvemaita on vesitettävä. Patoja on purettava, eikä uusia vesivoimaloita tule rakentaa tai ohjata niille tukia.
Valtionhallinnossa on käynnistettävä yhteistyö kunnostushankkeiden kohdistamiseksi vesistöjen koko valuma-alueelle. Lisärahoitusta voidaan saada EU:n ennallistamisasetuksen kautta.
Vesistöjen tilan parantamiseen liittyvistä tavoitteista ei voida enää lipsua. Muuten seuraavatkin sukupolvet joutuvat kamppailemaan samojen ongelmien parissa.
Kirjoittajat:
Timo Huttula, Vesistöpaneelin puheenjohtaja
Markku Marttinen, Vesistöpaneelin varapuheenjohtaja
> Teksi on julkaistu Helsingin sanomien Vieraskynä-kirjoituksena 22.4.2024