Pienvesi-​HELMI

Ennallistamiskohteet

Keski-​Suomi

Osahankkeen vetäjä: Keski-​Suomen vesi ja ympäristö ry

Suorapuron ennallistaminen (Multia ja Saarijärvi)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Suorapuro sijaitsee Keurusselän vesistöreitillä Keski-​Suomessa. Uoma on perattu metsätalouden tarpeisiin ja sen monimuotoisuus on heikentynyt.  Uoma virtaa osin yksityismailla ja osin Metsähallituksen mailla ja se ennallistettiin Metsähallituksen ja Pienvesi-​HELMI -hankkeen yhteistyönä. Metsähallitus oli inventoinut uoman ja toteutti ennallistuksen omalla maaosuudellaan. Pienvesi-​HELMI -hankkeen ennallistamistoimenpiteet kohdennettiin yksityismaaosuudelle noin kilometrin matkalle.  Ennallistamisen tavoitteena oli lisätä puron ja sen lähiympäristön monimuotoisuutta parantamalla kasvillisuuden ja eliöstön, kuten uhanalaisen järvitaimenen, olosuhteita. Ennallistuksessa monipuolistettiin uoman virtausta, pohjan rakennetta ja luotiin virtavesieliöstölle ruokailu- ja suojapaikkoja lisäämällä kivi- ja puuaineista ja uoman mutkittelua. 

Suunnittelu ja toteutus: Suorapuron ennallistamisen tavoitteena oli osittain peratun purouoman ennallistaminen. Kohde inventoitiin kesällä 2022 KVVY Tutkimus Oy:n toimesta ja tämän perusteella laadittiin suunnitelma kesällä 2023 toteutettaville ennallistamistoimenpiteille. Toimenpiteinä oli pääasiallisesti uoman kiveäminen erikokoisella kiviaineksella, kutusoraikkojen rakentaminen sekä puuaineksen lisääminen uomaan. Toimenpiteet toteutettiin elokuussa 2023 konetyönä ja urakoitsijana toimi Hyötyvuokraus Oy:n Pekka Kaukonen. Hankkeessa valmistui 10 kutusoraikkoa sekä useita uusia virtaavan veden paikkoja ja kynnyksiä. Kiviainesta noin 250 metrin matkalle asemoitiin yhteensä noin 50 tonnia, josta kutusoraa 20 tonnia, poikaskiveä 20 tonnia sekä isoja asentokiviä 10 tonnia. Lisäksi puunrunkoja asemoitiin uomaan noin 20 kappaletta. Suorapurolla järjestettiin maastokoulutus kesäkuussa 2023, eli ennen ennallistamistöitä. Koulutuksessa käytiin läpi purokunnostusten teoriaa sekä maastouduttiin kohteelle tarkastelemaan kunnostettavaa kohdetta ja siitä laadittua suunnitelmaa.  

Mitä kohteelta opittiin: Virtavesikunnostuksissa konetyön rooli on merkittävä ja mikäli halutaan saada vaikuttavuutta aikaiseksi, on konetyö välttämättömyys. Talkootyönä henkilötyövoimalla tehtynä tulos olisi jäänyt murto-​osaan tästä. Jos uomat on aikanaan kaivinkoneella perattu, on myös ennallistamiseen laitettava vähintään sama työpanos. 


Toivakan Pahkasuon lähteikköalueen ennallistaminen (Toivakka)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Pahkasuon lähteet sijaitsevat Toivakassa Metsähallituksen ja yksityisen maanomistajan maiden rajalla metsäalueella. Lähteet ovat kärsineet metsätaloudesta ja ojitus on laskenut niiden vedenkorkeutta. Lähteet inventoitiin ja niiden ennallistaminen suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä Metsähallituksen ja lähdeasiantunija Iina Eskelisen kanssa Pienvesi-​HELMI -hankkeessa.  Ennallistamistoimet kohdistuivat yksityisen maanomistajan maa-​alueelle. Maanomistajalla aikoo tulevaisuudessa suojella metsäalueen, johon lähteet rajoittuvat. 

Suunnittelu ja toteutus: Toivakan kohteessa tavoitteena oli ennallistaa luonnontilassa olevan tihkupintalähteikön alapuolista metsäaluetta, joka on ojitettu johtamaan lähteestä tihkuvat vedet eteenpäin pitkin ojastoa. Kohde inventoitiin keväällä 2022 yhteistyössä Keski-​Suomen vesi ja ympäristö ry:n ja lähdeasiantuntija Iina Eskelisen toimesta ja tämän perusteella laadittiin suunnitelma. Toimenpiteet koostuivat kahdesta vesien ohjaamiseen tarkoitetun padon rakentamisesta ja vesien ohjaamisesta alueelta löytyneeseen luontaiseen norouomaan. Työ toteutettiin elokuussa 2023 talkoilla ilman konetyötä. Alueella järjestettiin maastokoulutus elokuussa 2023, jossa käytiin läpi lähteiden ennallistamista teoriassa ja tutustuttiin talkootyönä toteutettuun ennallistamistyöhön maastossa.  

Mitä kohteelta opittiin: Pienimuotoisia ennallistamistöitä on mahdollista toteuttaa herkemmissä ja vaikeasti saavutettavissa ympäristöissä talkoovoimin ja lihastyövoimalla. Vastaavan tyyppinen kokonaisuus hoituisi pienellä kaivinkoneella muutaman tunnin työpanoksella, joskin koneen saaminen kohteelle olisi vaatinut puuston kaatoa ja jättänyt jälkiä ympäristöön. 

 

Vuojoen suistoalueen kunnostuksen suunnittelu (Jyväskylä)

Jyväskylän kaupungin alueella sijaitseva, Muuratjärveen laskeva Vuojoen suistoalue on voimakkaasti umpeenkasvanut ja kiintoaineksen täyttämä. Etenkin matalan veden aikaan umpeenkasvu vaikeuttaa vesieliöstön vaellusta ja heikentää suistoalueen monimuotoisuutta. Kohteelle laadittiin Pienvesi-​HELMI-​hankkeessa ennallistamissuunnitelma ja tehtiin tarvittavat inventoinnit ja luontoselvitykset. 

Varsinais-​Suomi

Osahankkeen vetäjä: Valonia

Punassuon Lohiojan ennallistaminen (Salo, Teijo)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Punassuon Lohioja on Teijon ylänköalueelta alkunsa saava lähdepuro joka virtaa osittain Teijon kansallispuiston alueella. Suuri osa purosta sijaitsee Natura 2000-​alueella, mutta puro virtaa myös maa- ja metsätalousalueilla. Metsähallitus on toteuttanut Lohiojan valuma-​alueella laajamittaisia soiden ennallistamisia ja purossa on myös tehty pienimuotoisia kunnostustöitä vuosina 2018-2019. Lohiojassa on edelleen kunnostustarpeessa olevia osuuksia. Pienvesi-​HELMI -hankkeessa tehtiin Lohiojan ennallistamissuunnitelma ja toteutettii sekä täydennyskunnostuksia että uusien aluieden kunnostuksia.

Suunnittelu ja toteutus: Suunnittelussa tarkasteltiin mahdollisuuksia uoman meanderoinnin palauttamiseen ja mietittiin tavoitteita ja toteutusmahdollisuuksia luonnonsuojelualueilla sekä maa- ja metsätalousalueilla. Kunnostuksille nähtiin suurin tarve maatalousalueilla. Kunnostustoimenpiteillä parannettiin Lohiojan ekologista tilaa ja erityisesti  Lohiojassa elävän uhanalaisen taimenkannan elin- ja lisäntymiedellytyksiä. Puron peltoalueilla virtaaville, voimakkaasti peratuille osuuksille tehtiin kiveämisen ja soraistuksen avulla taimenelle ja muulle virtavesilajistolle soveltuvia elinympäristöjä. 

Mitä kohteelta opittiin: Purokunnostus maatalousalueilla on mahdollista ja viljelijöillä voi olla kunnostuksen toteutukseen monenlaisia motiiveja. Lohiojan kunnostuksessa saatiin lisättyä uoman monimuotoisuutta ja samalla tehtyä uoman eroosiota hillitseviä toimenpiteitä yhteisymmärryksessä maanomistajien kanssa. Aikoinaan voimakkaasti perattu ja suoristetun uoman eroosiokehitys on toisaalta luontaista, kun uoma pyrkii palauttamaan mutkittelua. Mutkittelun palautumista ja eroosiota tulisi toisaalta myös sietää, sillä se lisää puron monimuotoisuutta, muun muassa syvyys ja leveysvaihtelua. 


Hyyppäränharjun alueen lampien ennallistamisen suunnittelu (Salo, Somero)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Mustasopan alueen ilmakuvassa vuodelta 1948 näkyy jo muutamia leveitä kuivatusojia ja alue on ollut tuolloin pääosin avosuota. Selvä ja laaja-​alainen lähteisyys näkyy vanhoissa ilmakuvissa. Myöhemmin alue on voimakkaasti ojitettu ja puustoittunut. Lähteiset korpialueet ovat kuivuneet voimakkaasti ja alueen varjostus on lisääntynyt puuston kasvun myötä. Mustasopalla pohjavesivaikutus on ojituksista ja alueen muusta maankäytöstä huolimatta säilynyt voimakkaana. Alueella on tihkupintoja ja avolähteitä, joista purkautuu merkittävästi pohjavettä ojastoon. Kunnostusalueella on 3 uhanalaista pohjavesivaikutteisuutta ilmentävää lajia.  Selvän pohjavesivaikutuksen ja merkittävien luontoarvojen perusteella Mustasopan alue todettiin Hyyppäränharjun METSO -hankkeessa olevan hyvä ennallistamiskohde. Kunnostusalueen läpi laskevassa kokoojaojassa on arvokasta pohjavesilajistoa ja ojaan on muodostunut luonnontilaisuuden kaltaisia piirteitä. Toisaalta alueella on kokoojaojaan laskevia sivuojia, joissa ei esiinny merkittävää lajistoa ja niihin kohdistuva pohjavesivaikutus on vähäistä tai enintään kohtalaista. Kunnostussuunnittelussa arvioitiin, että kokoojaojan luontoarvojen takia sitä ei kannata täyttää, mutta puusuistekunnostuksilla ja padotuksilla saadaan parannettua alueen luontotyyppien ja lajien tilaa. Sivuojia tukittiin pohjavesivaikutuksen leviämiseksi kuivuneeseen korpeen. Lähteikköalueen ennallistamisen suunnittelu ja toteuttaminen tehtiin osana Pienvesi-HELMI-hanketta. 

Suunnittelu ja toteutus: Lähteikköä kunnostettiin tukkimalla ojia, padottamalla lähteikköä ja lisäämällä puusuisteita uomiin.  Mustasopan suo- ja lähteikköalueelta tukittiin noin 300 metriä metsäojia kaivinkoneella. Lisäksi lähteikköalueelta laskevaa uomaa padotettiin ja uomaan lisättiin puusuisteita. Metsäojien tukkimisen tavoitteena on vähentää lähteikköalueelle päätyneitä pintavesiä, joiden mukana alueelle on valunut ravinteita, humusta ja kiintoainetta. Padotuksella nostettiin lähteikön vedenpintaa ja uoman puusuisteilla lisättiin uomaan puromaisia piirteitä, kuten virtausolojen vaihtelua.  Ojien tukkimisen myötä myös lähteikön lähiympäristö, ojitusten seurauksena kuivumaan päässyt korpi, alkaa vettyä ja ennallistumaan.  

Mitä kohteelta opittiin: Laajan lähteikköalueen ennallistamisessa on tarpeellista selvittää erilaisten kunnostusvaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. Koska alue on melko voimakkaasti muuttunut, ennallistamistavoitteet pitää suhteuttaa nykytilaan ja toisaalta välttää ennallistamisen mahdolliset odottamattomat riskit. Lisäksi alueella on hetteisiä tihkupintoja, jotka piti selvästi rajata koneen kulku-​urien ulkopuolelle. Konetyönä tehty suo-​ojien täyttäminen oli edullista ja koneen aiheuttamat jäljet olivat vähäisiä. Käsityönä tehtävä työ onnistuu herkilläkin kohteilla ja työstä aiheutuneet haitat pystytään hyvällä suunnittelulla minimoimaan. Toisaalta henkilötyö on suhteellisen arvokasta, joten talkootöiden mahdollisuutta kannattaa kohteesta, resursseista ja aikataulusta riippuen harkita. 


Peppursuon lähdepuro, Salo 

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Lähdepuron ja tihkupintojen muodostama arvokas lähteikköalue löytyi sattumalta talvella 2021 Salon kaupungin ja Valonian yhteisellä maastokäynnillä. Aluetta ei oltu rajattu metsälakikohteeksi, vaikka se erottui selvästi ympäröivästi metsästä ja kriteerit kohteen rajaamiseksi täyttyivät selkeästi. Maastokäynnillä selvisi, että alueelle on tulossa hakkuita ja siksi alue päätettiin rajata hakkuutoimenpiteiden ulkopuolelle vähintään 20-​30 metrin leveydeltä puron molemmin puolin. Maastokäynnillä lähdepurosta ja tihkupinnoilta havaittiin pohjavaikutteisuutta ilmentävää uhanalaista sammallajistoa. Lähteikkökasvillisuutta kartoitettiin myöhemmin kasvukauden aikaan lisää ja tiedot havaituista sammallajeista tallennettiin Laji​.fi palveluun.   

Alempana ojitusalueella arvioitiin, että alueen pohjavesivaikutus on voimakasta ja että alueelta vedet purkavaa ojaa patoamalla voitaisiin lisätä alueen luonnon monimuotoisuutta erityisesti pohjavesivaikutteisten lajien osalta sekä parantaa kestävää vesienhallintaa. Lähdepuron jatkona olevaa suoalueen reunaojaa puolestaan tarkasteltiin kohteena, jossa pienin, kohdennetuin toimin voitaisiin ohjata ojan kehitystä luonnontilaisemman vesiekosysteemin suuntaan. Puron ennallistamisen suunnittelu ja toteutus tehtiin osana Pienvesi-HELMI-hanketta

Suunnittelu ja toteutus: Lähdepuroa kunnostettiin noin 100 metrin matkalta. Lajistollisesti erittäin monipuoliselta lähteikköalueelta alkunsa saava lähdepuro oli aikoinaan suoristettu ja virtaama ohjattu rinteeseen kaivettuun ojaan. Puron alkuperäistä uomaa ei ole maastossa enää havaittavissa, joten kunnostussuunnittelun aikana päädyttiin monipuolistamaan nykyistä uomaa lisäämällä puusuisteita. Puun lisäyksen tavoitteena on saada puroon syvyys- ja leveysvaihtelua, pienipiirteistä mutkittelua ja lisätä monipuolisia elinympäristöjä lähdevesiympäristöissä viihtyvälle sammallajistolle ja muulle kasvillisuudelle. Lisäksi puroon rakennettiin puusta kaksi pientä patoa, joiden avulla saatiin muodostettua voimakkaasti pohjavesivaikutteinen kosteikko. Puron vedet laskevat lopulta Kiskonjoen-​Perniönjoen vesistön Perniönjokeen. Kunnostustoimet tehtiin puron latvavesillä alueilla, josta pohjavesi on aikoinaan purkautunut harjualueelta harjun kupeessa sijaitsevalle suolle, josta varsinainen puro on saanut alkunsa.  

Mitä kohteelta opittiin: Lähde-​elinympäristöissä ennallistamistoimet kannattaa suunnitella tarkkaan menetelmien ja tavoitteiden näkökulmista. Pienilläkin hyvin kohdennetuilla toimilla voidaan saada merkittäviä luontohyötyjä. Toisaalta on tärkeää mahdollisimman hyvin varmistaa, että ennallistettu kohde ei jää tulevien hakkuiden tai muun maankäytön jalkoihin. Peppursuon lähdepuron osalta metsälakirajausta ei oltu tehty ja alipuuston harvennus oli ulottunut lähteikköalueen reunaan asti. Sattumalta kohteella oltiin juuri hakkuiden alkaessa ja koneen kuljettajan kanssa saatiin rakentavan keskustelun ja muun yhteydenpidon avulla saatiin rajattua lähdepuron lähiympäristö hakkuiden ulkopuolelle. Metsähakkuuisiin liittyy monta toimijatasoa ja tieto kohteen luontoarvoista pitäisi saada varmasti kulkemaan kaikille asianosaisille (omistaja, suunnittelija, hakkuun toteuttaja, koneen kuljettaja, mahdolliset aliurakoitsijat). 


Savimaan purojen inventointi

Pienvesi-​HELMI -hankkeessa inventoitiin 8 savimaan/​maatalousalueiden puroa Saaristomeren rannikkoalueelta ja Saaristomereen laskevista savimaan joista. Inventointien yhteydessä kehitettiin Metsähallituksen metsäalueilla käyttämää puroinventointimenetelmää ja lomakkeita soveltumaan paremmin myös maatalousalueiden purojen inventointiin.


Varsinais-​Suomen pienvesiaineiston kokoaminen

Lisäksi Pienvesi-​HELMI -hankkeessa laadittiin aineisto Varsinais-​Suomen maakunnallisesti arvokkaista pienvesistä. Tavoitteena oli luoda avoin aineisto, jota voidaan hyödyntää pienvesien suojelun ja ennallistamisen kohdentamisessa ja priorisoimisessa.  Aineistoa voidaan jatkossa käyttää pohjana muiden alueiden vastaavan materiaalin kokoamisessa. Aineistoon koottiin tietoa luontoselvityksistä ja raporteista sekä haastateltiin alueen vesistökunnostustoimijoita ja viranomaisia. 

Uusimaa

Osahankkeen vetäjä: LUVY

Kivikoskenpuron latvat (Lohja)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Kivikoskenpuron latvavedet ovat pääosin maatalouden kuivatuksen tarpeisiin suoristettuja savimaiden uomia, joihin virtaa runsaasti pohjavesiä Lohjanharjun pohjavesimuodostumasta. Kivikoskenpuroa ja sen sivu-​uomia on suoristettu ja ruopattu ja niihin on rakennettu patoaltaita vedenottoa ja virkistyskäyttöä varten. Lisäksi suoristettuun uomaan on myöhemmin rakennettu kivikynnyksiä virtauksen hidastamiseksi ja eroosion hillitsemiseksi. Purolle tehtiin ennallistamissuunnitelma, jonka mukaiset toimenpiteet toteutettiin hankkeessa. 

Suunnittelu ja toteutus: Kivikoskenpuron kunnostus toteutui hankesuunnitelman mukaisesti. Kunnostuksen tavoitteena oli vähentää peratulle ”pelto-​ojalle” tyypillistä eroosiota, lisätä kunnostusalueen vedenviivytyskykyä, sekä parantaa vesieliöstön olosuhteita maatalouden kuivatustarpeiden puitteissa. Hankkeessa kunnostettiin 1,5 kilometriä maatalouspuroa, kunnostettiin 4 vaellusesteenä toiminutta tierumpua ja tehtiin vesissammaleen siirtoistutuksia ylävirran luonnontilaisilta alueilta kunnostetulle alueelle. Lisäksi purolla järjestettiin maatalouspuron kunnostus –maastokurssi osana Uudenmaan osahanketta. Kohteen inventoinnista, kunnostussuunnittelusta ja ohjauksesta vastasi hanke ja urakoinnin toteutti maanrakennus V. Perälä oy.   Kunnostushankkeeseen varattu budjetti alitettiin, koska paikallinen vuokraviljelijä kustansi kaksi rummun vaihtoa omakustanteisesti ja oli mukana kunnostuksen toteutuksessa talkootyönä. Talkootyönä siirrettiin kunnostusmateriaaleja kunnostusalueen sisällä, se vastasi noin 30 tunnin konetyömäärää.  

Mitä kohteelta opittiin: Tasapainoilu maataloustukien valvonnan, sekä puron ja luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden ominaisuuksien kanssa on haastavaa. Puronvarren puusto lisää vesistölle tärkeää varjostusta, kariketta ja liekopuuta, juuristo estää puron reunojen sortumia. Pellon päällä kasvava puusto taas aiheuttaa ongelmia maanviljelijälle vaikeuttamalla maataloustukiin liittyvää valvontaa ja potentiaalisesti pienentämällä tukikelpoista peltopinta-​alaa. 


Sortojan ennallistaminen, Vihti 

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Sortojalla inventoitiin, suunniteltiin ja kunnostettiin suoristettua ja perattua metsäpuroa. Inventointi toteutettiin syksyllä 2022 ja sen perusteella valittiin keskeisimmät kunnostustarpeessa olevat kohteet. Kunnostuksen keskeisiä toimenpiteitä olivat kivi- ja puumateriaalin lisääminen suoristettuun uomaan, joka kärsi kesäisin liian leveänä veden mataluudesta ja toisaalta talvisin pohjaan asti jäätymisestä. Kivimateriaalia lisäämällä palautettiin uoman luontaista syvyys- ja leveysvaihtelua, palautettiin selkeä alivesiuoma, sekä suojattiin uoman pohjaa jäätymiseltä pintaan asti ulottuvilla kivillä. Kunnostustoimilla parannettiin taimenen elinolosuhteita merkittävällä tavalla sekä puron luonnontilaisuutta. Tavoitteina oli puron luonnontilaisuuden lisäämisen lisäksi parantaa hiipuvan taimenkannan elinolosuhteita. 

Suunnittelu ja toteutus: Kunnostus toteutettiin keväällä 2023 ja siihen käytettiin 75 m³ kivimateriaalia, jolla monipuolistettiin tasamatalaa uomaa noin 400 metrin matkalla. Myös puumateriaalia käytettiin monipuolistamaan virtausolosuhteita, ja jotta liekopuun määrää saadaan lisättyä. Kunnostuksen suunnittelu ja ohjaus toteutettiin hankkeessa, koneurakoinnista vastasi JV-​kaivuu oy.   Inventoinnin ja suunnittelun yhteydessä edistettiin myös ELY-​keskuksen liikenne-vastuualueelle kuuluvaa vaellusesteen poistoa kunnostusalueesta alavirtaan, mutta sitä ei toteutettu hankkeen aikana.  

Mitä kohteelta opittiin: Sortojan historiassa taimenpopulaatiolla on vankka asema, vaikka kanta on heikentynyt. Kunnostusalueelta syksyn 2023 sähkökoekalastuksissa saadut taimenet olivat selkeästi eläneet runsaan ravinnon äärellä, mikä antaa viitteitä taimenkannan vahvistumiseen. Hankkeen onnistumista auttoi merkittävästi maanomistajan ja vuokraviljelijän erittäin myönteinen suhteutuminen kunnostuksiin. 


Sitinojan Sipolan lähteen ennallistaminen, Karkkila

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Sitinojan Sipolan lähteen ennallistamisen tarve todettiin Sitinojan uomainventoinnin yhteydessä. Lähdekaivo sijaitsi noin 5 metrin päässä purouomasta ja viilensi paikallisesti ympäristöä purkaen uomaan viileää vettä vuotavien kaivonrenkaiden kautta. Lähdettä ympäröivällä tihkupinta-​alueella tehtiin kasvillisuuskartoitus ja lämpökamera-​analyysi ennen töiden aloittamista. Ennallistamisen tavoitteena oli vahvistaa ja yhtenäistää kohteen luontaista lähde- ja tihkupinta-​aluetta. Lähdekaivon renkaiden poistamisella mahdollistettiin lähteen välittömän vaikutusalueen laajeneminen. Lähde on osa laajempaa Sitinojan uomaa reunustavaa lähde- ja tihkupinta-​aluetta. 

Suunittelu ja toteutus: Kunnostus toteutettiin poistamalla kaivonrenkaat ja lisäämällä lähteen pohjalle luonnonkiveä. Kiveämisen tarkoituksena oli nostaa lähteen pohjan pintaa, jotta lähteen pinnan reunavaikutusta saadaan voimistettua. Samalla lähteeseen lisättiin isompi runkopuu mahdollisen lähteeseen kotiutuvan hyönteislajiston ja sammalten kiinnittymisalustaksi.  Kaivonrenkaat poistettiin ja jätettiin lähde ennallistumaan avonaisena purkamaan vettänsä nykyistä purku-​uomaa pitkin sekä antaen lähiympäristön vettyä, joskin tälläkin hetkellä ympäröivä tihkupinta on jo pohjavesivaikutteista. Lähteen pohjaa korotettiin 0,5 metriä vettä läpäisevällä ja huuhdotulla luonnonkiviaineksella lähdevaikutteisuuden turvaamiseksi suhteessa antoisuuteen, ja jottei lähde muotonsa puolesta jäisi luonnottoman syväksi kuiluksi. Lisäksi lähistön lahopuun runko upotettiin osittain lähteen veteen siten, että rungon toinen pää on juntattuna lähteen sisäseinään. Muutostyöt tehtiin lähteen itäpuolen rinteeltä, joka on kiinteää kangasmaastoa, suojellen pintakasvustoa. Tällöin työkoneella ei kuljettu lähde- eikä tihkupinta-​alueella. Kohdealueelta ei kaadettu puustoa. 

Mitä kohteelta opittiin: Toimenpide oli sinänsä yksinkertainen ja konetyön tarve oli vähäinen. Kohteen saavutettavuus jyrkän rinteen alapuolella oli haastavaa. Sateisten päivien jäljiltä pintamaa oli liukasta ja kaivinkone – tarkoituksellisesti vain 14 tn kokoinen – joutui työn päätteeksi kiipeämään kauha-​avusteisesti rinteen ylös jättäen poistetut kaivonrenkaat toistaiseksi kohteen läheisyyteen. Lähdekaivo, sen vaikutuspiiri, kulkureitit ja koneiden parkkipaikat sijaitsivat yhden kiinteistön alueella, jonka maanomistajilta oli suostumus lähteen ennallistamiseen kaivinkonetyönä. Siitä huolimatta maanomistajille lienee tullut yllätyksenä kaivinkoneen mahdolliset vaikutukset rantavyöhykkeelle. 


Tammerkoskenojan vaellusesteiden poisto, Karkkila 

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Tammerkoskenojan vaellusesteiden poisto toteutettiin osana Sipolan lähdekaivon ennallistamista muiden kunnostusten alitettua niihin varatut budjetit. Paikallinen tienhoitokunta tiedusteli Luvyn osallistumismahdollisuutta vaellusesteen muodostavan tierummun vaihtoon ja vaihdon ohjaamiseen. Samalla todettiin tarve ylävirrassa sijainneen tierummun korjaamiseen. Kunnostuksen tavoitteena oli parantaa ja osin avata vaellusyhteys Tammerkoskenojan yläpuolisiin vesiin vaihtamalla yksi tierumpu ja parantamalla toisen tierummun toimivuutta. Samalla purouomaa kunnostettiin tierumpujen ylä- ja alapuolisilla osuuksilla vaellusyhteyden parantamiseksi. Näin parannettiin ylä- ja alapuolisen vesialueiden taimenpopulaatioiden liikkumismahdollisuuksia, ehkäistiin pitkään eriytyneenä olleen pienen taimenpopulaation mahdollinen häviäminen sekä avattiin taimenelle vaellusyhteys aivan ylimpiin puro-​osuuksiin, josta se on lyhyessä ajassa viimeisten viiden vuoden aikana hävinnyt. Kunnostustoimet myös paransivat puron luonnontilaisuutta. 

Suunittelu ja toteutus: Suunnittelu toteutettiin yhdessä tiehoitokunnan ja maanomistajien kanssa. Alempi tierumpu vaihdettiin suurempaan ja pidennettiin rummun alapuolelle jäävää koskialuetta viemällä niskakynnys rummun yläpuolelle. Uusi rumpu asennettiin noin 50 cm vanhaa rumpua alemmas ja rummun yläpuolelle muodostui noin 15 metriä pitkä koskialue. Ylävirrassa sijainnut tierumpu korjattiin nostamalla rummun alapuolista vedenpintaa. Kunnostus toteutettiin muodostamalla runkopuista muotit ja uoman pohja täytettiin murskeella. Murskeesta muovattiin kynnysmäiset rakenteet, jotka vahvistettiin uomasta kaivetulla luonnonkivellä. Rummun alapuolelle saatiin muodostettua noin 10 metriä pitkä koskialue, jolla nostettiin vedenpinta rummun tasolle. 

Mitä kohteelta opittiin: Paikallisesti ollaan kiinnostuneita taimenten elinolosuhteista ja tiedetään myös niiden menestymisen haittatekijöitä, mutta mahdollisuuksia tilanteen parantamiseksi ei välttämättä tunnisteta. Potentiaalisten intressiristiriitojen – maanomistus, metsätalous, maanviljelys, mökkeily, tienhoito – taustalta löytyy hyvinkin puron luonnontilaa ja monimuotoisuutta lisäävä yhteinen ratkaisu, kun intressejä sovitellaan ja rahoitus on kunnossa. 


Savimaan purojen inventointi (otos Länsi-​Uudenmaan alueen puroista)

Pienvesi-​HELMI -hankkeessa inventoitiin savimaiden maatalouspuroja Siuntionjoen ja Karjaanjoen vesistöalueilla. Kohteina ovat Siuntionjokeen laskevan Kirkkojoen sivuhaara Aiskosbäcken latvapuroineen sekä Nummen-​Pusulanjoen valuma-​alueella sijaitsevia Lohjanjärven länsipuolisia puroja. Inventointien yhteydessä kehitettiin Valonian ja muun hankekonsortion kanssa savimaan puroille sopivaa inventointimenetelmää.

Satakunta

Osahankkeen vetäjä: Pyhäjärvi-instituutti

Myllyumpaidanojan ennallistuksen suunnittelu ja toteutus (Säkylä)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Myllyumpaidanoja on yksi Säkylän Pyhäjärveen laskevan Pyhäjoen latvahaaroista. Myllyumpaidanojan metsävaltaisen valuma-​alueen pinta-​ala on 12,7 km2. Alaosassa puro virtaa läpi Satakuntalaisen maatalousmaiseman, joka tuo puroon myös savisempia valumavesiä. Uomaa on paikoin perattu ja puron alaosaan on kertynyt hiekkaa ja kiintoainesta. Syvyysvaihtelua, isompia kiviä, soraa ja puumateriaalia on pääosassa uomaa niukasti. Puron yhteyteen on tehty kosteikkoallas, jonka pato on rakennettu luonnonmukaiseksi. Kosteikkoaltaan yläpuolelle sijoittuva koskijakso päättyy rumpurakenteeseen, joka toimii kaloille vähintään osittaisena vaellusesteenä. 

Suunnittelu ja toteutus: Myllyumpaidanojan ennallistamisen tavoitteena oli monipuolistaa puroympäristöä ja vähentää liettymis- ja eroosiohaittoja ennallistamalla puron alinta kolmannesta yhteensä 150 metrin matkalta lisäämällä uomaan kivi- ja puuainesta kone- ja käsityönä. Lisäksi tavoitteena oli häivyttää rumpurakenteessa havaittu vaelluseste purouomaa kynnystämällä. Rumpurakenteessa havaittu vaelluseste häivytettiin kynnystämällä puroa kivimateriaalin avulla rummun ylä- ja alapuolelta. Kynnystämisen yhteydessä pyrittiin välttämään liiallinen padotus ylivirtamaatilanteessa ja huomioimaan sekä veden riittävyys alivirtaamatilanteessa että rakenteiden esteettömyys vesieliöille. Järeintä kiviaineista lisättiin myös rummun sisälle, jolla saatiin hidastettua virtausta ja nostettua veden pintaa rummun sisällä.  Suunniteltu puron ennallistaminen toteutettiin lisäämällä uomaan yksittäisiä suuria kiviä, pienempää kiveä ja soraa sekä puumateriaalia. Edellä mainituilla toimenpiteillä luotiin virtaamavaihtelua ja monipuolistettiin puronelinympäristöä. Lisäksi rumpurakenteen yhteyteen ja purouoman herkimpiin kohtiin tehtiin eroosiosuojausta uoman penkkaa kiveämällä. Kivimateriaali lisättiin uomaan ja sen reunoille yhteensä noin 30 tonnia. Tarvittava havu- ja lehtipuumateriaali hankittiin paikan päältä maanomistajan suostumuksella. Maanomistajan rooli oli puron ennallistamisessa ja nousuesteen poistossa keskeinen, sillä myötämielisen suhtautumisen lisäksi maanomistaja tarjoutui toimittamaan kivimateriaalin välivarastointipaikalta vaikeakulkuisen puron varteen traktorilla ja etukuormaajalla.   

Mitä kohteelta opittiin: Poikkeuksellisen sateinen loppukesä ja syksy haittasi Myllyumpaidanojan ennallistamisen toteutusta monin eri tavoin. Ennallistaminen lykkääntyi useaan otteeseen sateiden ja liiallisen virtaaman vuoksi. Ennallistamisen aikataulutuksessa ja toteutuksessa tulisi jatkossa ottaa vielä paremmin huomioon sään ääri-​ilmiöt ja niiden mahdolliset vaikutukset yläpuolisella valuma-​alueella ja ennallistamiskohteella. Tierummut sijaitsevat usein yleisten teiden yhteydessä, jolloin sekä rummun että tien reuna-​alueella sijaitsevan uoman kunnostukseen tulee hakea lupa ELY-​keskukselta. Edellä mainitun luvan ehdot ovat tiukat ja työn toteutuksessa vaaditaan mm. tiealuetyöskentelyyn liittyviä ammattipätevyyksiä. 


Omassuon lähteen ennallistaminen/​Eura 

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Lähde sijaitsee Omassuon avosuoalueen koillisreunalla Euran kunnassa. Suoalue on suojeltu ja valtakunnallisesti merkittävä sieltä löytyvän perhoslajiston, ennen kaikkea suovenhokkaan johdosta. Pienialainen lähdeallikko sijaitsee suojelualueen ulkopuolella, missä metsätalous on merkittävä maankäytön muoto. Allikosta pohjavesi purkautuu läheiselle tihkupintaiselle suoalueelle, joka rajautuu valtaojan ja kahden sivuojan väliin. Ojitukset ja metsänkäyttö ovatkin vaikuttaneet keskeisesti lähteikön luonnontilaisuuteen useiden vuosikymmenten ajan. Lisäksi lähde on toiminut aikoinaan vedenottopaikkana, mistä kertoo allikkoon jätetyt kaivonrenkaat. 

Suunnittelu ja toteutus: Käytännön ennallistamistoimenpiteet kohdistuivat lähteen läpi aikanaan kaivetun ojan patoamiseen. Oja on kasvanut pääosin umpeen, mutta lähteen ylivuotovesi virtaa edelleen ojapainanteessa ja näin ollen kuivattaa lähdettä. Vanhaan ojaan rakennettiin kaksi käsipatoa, joilla veden läpivirtaus saatiin hidastumaan ja osittain ohjattua kohti ojan länsipuolella virtaavaa luonnontilaisempaa purouomaa. Lisäksi veden padotuksella laajennettiin pohjavesivaikutteisen alueen pinta-​alaa. Patorakenteet toteutettiin syyskuussa 2023. Tarvittava havupuumateriaali hankittiin lähimaastosta maanomistajan suostumuksella. Rakentamisesta ylijäänyttä havupuuta hyödynnettiin lähteeltä virtaavan puron pienimuotoiseen monipuolistamiseen ja lähdesammalille soveltuvien kasvupaikkojen lisäämiseen. Lähteen tilaan vaikuttaa myös edellisten hakkuiden yhteydessä jätetty suojavyöhyke, joka on liian kapea ja harva luomaan metsälähteelle ominaisen pienilmaston. Maanomistajan kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta leveämmän suojavyöhykkeen jättäminen on todennäköistä tulevien hakkuiden yhteydessä, mikä tukee toteutettuja ennallistamistoimenpiteitä. Kaivonrenkaita ei poistettu, sillä niillä ei ole merkittävää vaikutusta lähteen antoisuuteen ja vesitalouteen. Sitä vastoin renkaiden poisto olisi vaatinut ympäröivän puuston ja pensaikon raivausta kaivinkoneen tieltä, millä olisi ollut lähteen tilaa osittain heikentävä vaikutus. 

Mitä kohteelta opittiin: Koska turpeen kaivamista pienialaiselta lähteikköalueelta haluttiin välttää ja patoihin tarvittavan turpeen määrä oli varsin vähäinen, patojen täyttämiseen käytettiin lannoittamatonta ja kalkitsematonta kuiviketurvetta. Kuiviketurve osoittautui pitäväksi patomateriaaliksi suodatinkankaan kanssa, joskin kuivan hienojakoisen turpeen tiivistäminen oli luonnonturvetta haastavampaa. 

Lappi

Osahankkeen vetäjä: Suomen vesistösäätiö

Kurkiojan ja Pikku-​Kurkiojan ennallistaminen (Keminmaa, Simo)

Lähtötilanne ja kunnostustarve: Kurkioja ja sen sivu-​uoma Pikku-​Kurkioja sijaitsevat Simon ja Keminmaan kuntien alueella Lapin läänin eteläosissa. Kurkioja Kurkioja saa alkunsa Martimoaavan- Lumiaavan-​Penikoiden soidensuojelualueen länsiosista ja laskee Viantienjoen kautta  Perämereen. Uoma on  on todennäköisesti ollut uhanalaisen meritaimenen lisääntymisaluetta.   

Kurkiojan ongelmat ovat moninaiset.  Puro on perattu ja suoristettu uiton tarpeisiin 50-​luvulla ja valuma-​alue ojitettu metsän kuivattamiseksi. Puron virtaamat ovat äärevöityneet,  voimakas virtaus aiheuttaa eroosiota ja  sen myötä uoma on täyttynyt hiekalla. Pienvesi-​HELMI-​hankkeessa tehtiin valuma-​aluelähtöinen Kurkiojien  kunnostussuunnitelma, palautettiin tulva-​alueita sekä toteutettiin kunnostustoimia  Tornatorin omistamalla maa-​alueella. Kurkioja on mukana Suomen ympäristökeskuksen purojen seurantaverkossa, jossa tutkitaan kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia. 

Suunnittelu ja toteutus: Kurkiojan ennallistamissuunnitelman laati Insinööritoimisto Jami Aho Oy. Uomassa toteutettiin kunnostusoimia n. 700 m osuudella. Puroa kynnystetiin alivesivirtaamien turvaamiseksi ja  syvyysvaihtelun lisäämiseksi ja uomaan rakennettiin kutusoraikkoja ja pienpoikasalueita taimenelle ja harjukselle. Kunnostusosuuden läheisyydessä palautetiin kaksi tulva-​aluetta kaivamalla purosta oja alaville aikanaan kuivatuille suoalueille. Tulvavirtaamilla vesi kulkee kaivettuja ojia pitkin tulva-​alueille, jonka toivotaan tasaavan äärevöityneitä virtaamia ja kuljettavan osan hiekasta tulvametsään. 

Mitä kohteelta opittiin: Pohjois-​Suomen alueella on muuta maata vähemmän toimijoita ja esim. urakoitsijan löytäminen osoittautui haastavaksi. Kaivinkonetyön hinta on muuta maata korkeampi. Maanomistajien yhteystietojen selvittämiseen ja kontaktointiin on varattava riittävästi aikaa.

Viiksojan ja Pessousjoen ennallistamisen suunnittelu (Rovaniemi)

Viiksoja- ja Pessousjoki ovat Rovaniemellä Sinettäjoen vesistössä sijaitsevia puroja, jotka on perattu ja suoristettu uiton tarpeisiin. Purot ovat vedenlaadultaan hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta metsätalous- ja uittoperkaukset ovat heikentäneet niiden monimuotoisuutta. Pienvesi-​HELMI -hankkeessa purot inventoitiin ja niille laadittiin valuma-​aluelähtöiset kunnostussuunnitelmat Senioriexpertit Oy:n toimesta.

Yhteistyössä:

Hankkeen rahoittajat: